Helsingissä sijaitseva hervottoman kokoinen jättilumme kestää jopa 60 kilon painon

Jättilumme ja muut vetonaulat houkuttelevat kävijöitä Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan.

Yksi Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan vetonauloista on parananjättilumme. Suurin lehti kestää jopa 60 kilon painon. Kasvi on Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ainoa, joka selvisi Helsingin pommituksista vuonna 1944.

– Sen siemeniä oli hautautunut pohjamutaan, ja ne löydettiin. Kasvi on yksivuotinen, kertoo ylipuutarhuri Pertti Pehkonen Helsingin yliopiston kasvitieteen yksiköstä.

Neljän hehtaarin laajuisessa puutarhassa käy jo toukokuussa pieni kuhina. Opastettuja turisti- ja koululaisryhmiä, kaksin kulkevia vierailijoita ja vapailla nurmialueilla auringosta nauttivia ihmisiä näkyy siellä täällä.

– Tämä miljöö on monelle rauhoittumisen paikka. Muutama vuosi sitten tehtiin kävijätutkimus, jonka mukaan kolmasosa tuli tänne kasvien takia, kolmasosa rauhoittumisen takia ja kolmasosa jonkun muun syyn vuoksi, kuten valokuvaamaan, maalaamaan tai bongaamaan lintuja, Pehkonen kertoo.

Kasvitieteellisen puutarhan tehtäviä ovat tutkimus, opetus ja ympäristökasvatus, johon myös matkailu sisältyy. Kasveissa on keskitytty noin kolmenkymmenen vuoden ajan luonnonkasveihin. Kaikki kasvatetaan siemenestä.

– Matkailua ajatellen puistoon on lisätty erilaisia teema-alueita, Pertti Pehkonen kertoo.

Evoluutiopuutarhan idea on tutustuttaa kävijät luonnon kehitykseen. Sinne on ryhmitelty alkukantaisia kasveja ja kehittyneempiä kasveja. Aistien puutarhassa on paitsi silmänruokaa myös oma alueensa tuoksuville kasveille, syötäville kasveille tai kasveille, joita voi tunnustella sormin. Esimerkiksi hopeasalvia on pehmeälehtinen. Etenkin kansainvälisiä vieraita kiinnostava on pieni jäkäläpuutarha.

– Tämä on versio 1.0. Lähdemme myöhemmin keräämään lisää jäkäliä – tietenkin luvan kanssa, Pehkonen sanoo.

Professori Elias Tillandz perusti Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan aluksi Turkuun vuonna 1678. Turun palon jälkeen puutarha siirrettiin Helsingin Kaisaniemeen vuonna 1829. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa puutarhassa on suojeltuja rakennuksia ja näkymiä.

Puulajikokoelmassa on kiinnostavia yksilöitä. Vanhin puu on lehtikuusi noin 1700-luvulta. Sammalpuutarhassa kasvaa Suomen paksurunkoisin vuorijalava, jonka ympärysmitta on yli viisi metriä. Puutarhassa viihtyy myös neidonhiuspuu.

Harvinaisuuksiakin riittää. Yksi sellainen kiinnosti Pehkosen mukaan australialaisia vieraita.

– Australian valtio on lahjoittanut kasvitieteelliseen puutarhaan Wollemian, joka on yksi maailman harvinaisimpia kasveja. Niitä on koko maailmassa noin 20 ja ne kasvavat yhdessä paikassa lähellä Sydneyä. Tarkkaa paikkaa ei edes kerrota.

Alueella liikkuu erilaisten lintujen ja hyönteisten lisäksi kaneja, joita verottavat puolestaan alueella liikkuva kanahaukka, kettu ja kärppäpariskunta.

Helsingin kasvitieteellisellä puutarhalla on kaksi toimipistettä, Kaisaniemi ja Kumpula. Vakinaisia työntekijöitä on yhteensä kymmenen, kesäpuutarhureita kahdeksan ja harjoittelijoita seitsemän.

Puutarhamatkailu on matkailua, joka kohdistuu puistoihin ja puutarhoihin. Siinä yhdistyvät muun muassa hyvinvointi-, kulttuuri- ja luontomatkailu. Puutarhamatkailu kiinnostaa kansainvälisesti, mutta Suomessa se on alkutekijöissään.

– Meillä on vähän markkinoita ja pieniä toimijoita. Vaikka puutarhaharrastus on yleinen, on kynnys saada suuria määriä väkeä käymään syrjäisemmissä kohteissa, maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen Turun yliopistosta sanoo.

Työvoimakustannukset nousevat helposti korkeiksi. Historiallisen rakennuksen kunnostus ja ylläpito puutarhoineen maksaa paljon. Lisäksi kohteessa on oltava palveluita kuten opastus, parkkipaikka, wc ja kahvila.

– Puutarhakohteet liittyvät yleisölle avoimiin museokohteisiin. Joissakin on joskus ollut komea puutarha, mutta kaikkia ei enää hoideta, Häyrynen sanoo.

Hän kertoo muutamia esimerkkejä kunnostetuista, kotimaisista puutarhamatkailukohteista. Aspegrenin puutarha Pietarsaaressa on barokin aikakauden mukainen muotopuutarha pappilan edustalla. Aulangon puistossa yhdistyvät puisto ja metsämaisema. Kasvitieteelliset puutarhat esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä ja Kumpulassa sekä Turun Ruissalossa, ovat jo nähtävyyksiä sinällään.

– Mustilan Arboretumissa kasviharrastajat käyvät mielellään. Kultaranta kiinnostaa monia muidenkin syiden kuin puutarhan takia.

Helsingin kasvitieteellisen puutarhan vuosittainen kävijämäärä on arviolta 50 000–60 000. Naantalin Kultarannan puutarhassa käy vuosittain 22 000–24 000 vierailijaa.

Suomalaisiin puutarhakohteisiin matkoja järjestävät yleensä puutarhaseurat tai -harrastajapiirit itse.

Iso-Britannia on puutarhamatkailun pioneereja. Puutarhamatkailun ympärille on koottu hyviä reittejä ja nettisivustoja, jotka palvelevat matkailijoita.

– Englannissa on käyty aina, siellä on monia hittikohteita. Aatelisten maalaiskartanoita ja puutarhoja on kunnostettu matkailukäyttöön. Ranskan Givernyssä Claude Monet’n puutarha vetää valtavasti väkeä. Pitää olla muutakin katsottavaa kuin ajonurmikko, Maunu Häyrynen toteaa.

Britanniassa National Trustilla on merkittävä rooli puutarhojen ylläpitäjänä myös matkailun näkökulmasta. Voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysjärjestö huolehtii yli 200 puutarhakohteesta, joista suurin osa on on avoinna yleisölle.

Suomesta tehdään puutarhamatkoja muun muassa Ruotsiin, Tanskaan, Hollantiin ja Viroon.

– Virossa lähdettiin 1990-luvulla liikkeelle nollatilanteesta. Tuhoutuneita kartanoita oli valtavasti, ja ne kaikki inventoitiin. Monta kohdetta on kunnostettu, ja Viroon on organisoitu puutarhaturismin reittejä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .