No nyt on rusakolla ilme: tätä kuvaa et voi katsoa nauramatta!

Laji- ja toimintakuvien lisäksi on hyvä pyrkiä kuvaamaan muunkinlaista materiaalia. Eläin elinympäristössään lähestyy maisemakuvausta ja on oiva lisä kaikkiin kuvakokoelmiin.

Toisinaan kuvaajan polun varrelle saattaa osua vielä muunkinlaisia tilaisuuksia. Erilaiset huumorilla höystetyt tapahtumat ovat tietysti vain onnekkaita sattumuksia, tosin sitä mukavampia. Eläimet eivät esiinny tarkoituksella, mutta tekevälle sattuu.

Toisinaan kuvaaja saattaa löytää huumoria, vaikka eläin ei itse siihen pyrikään. Maastoutuva metsäjäniksen poikanen voi olla piilon valinnassaan epäonninen, mutta pyrkii silti olemaan sitkeästi piilossa keskellä tietä. Toisinaan tilanteet ovat niin nopeita, että löytöjä tekee vielä omalla tietokoneella kuvasatoa perattaessa. Muistikortilta voi löytyä otos, jota ei edes huomannut ottaneensa.

Kokenut kuvaaja voi keskittyä itse asiaan, kun laitteiston hallinta on selkäytimessä. Sopivalla kuvakulman ja polttovälin valinnalla pääsee korostamaan asioita tavallisesta poikkeavasti ja juuri silloin ollaan persoonallisen ilmaisun alkulähteellä. Omaperäinen näkemys tuo parhaimmillaan luonnosta esiin uusia puolia ja saa katsojat ajattelemaan asioita valtavirran vastaisesti. Ani harva kuvaaja omaa tyylin ja näkemyksen, joka erottaa hänen kuvansa massasta. Tämä on kuitenkin tavoiteltava ominaisuus kaikkien työskentelyssä.

Kuvia syntyy vain kuvaamalla ja erilasia kuvia ajattelemalla asioita uudella tavalla. Tuore näkemys tutustakin kohteesta voi olla avain vaikka mihin. Oman kuvauskaluston suorituskyvyn rajojakin kannattaa kokeilla luovalla tavalla, kaikkea ei pidä eikä kannata tehdä samoin kuin muut tekevät. Vaikka leijonan osan julkaistavista kuvista vievät erilaiset lajikuvat, eivät ne saa olla kaikki mitä kuvataan tai pyritään kuvaamaan. Lajikuvat ovat määritysoppaita varten, luonto itse on paljon muutakin.