Ilma lämpenee, ötökät heräävät – verenhimoiset punkit voivat Suomessa kiusallisen hyvin

Punkkien elämänkiertoon kuuluu kolme kehitysvaihetta. Nisäkkäät, ihminen mukaan lukien, ovat keskeinen tekijä punkin elämässä, sillä punkki tarvitsee ravinteikkaan veriaterian kehittyäkseen toukasta nymfiksi ja aikuiseksi. Jokainen kehitysvaihe vie noin vuoden verran.

Ilman lämmettyä punkit alkavat aktivoitua veriaterioiden etsimiseen. Ravintoa tarvitseva punkki nousee maasta kasvin vartta pitkin odottamaan ohikulkevaa isäntäeläintä.

– On aivan sattumaa, kulkeeko tuolloin ohi eläin vai ihminen. Punkille kelpaavat lähes kaikkien nisäkkäiden lisäksi maassa pomppivat linnut, sanoo yliopistonlehtori Tero Klemola Turun yliopistosta.

Toukkana punkki on vain millin kokoinen, nymfi on parimillinen ja aikuinen tästä noin millin suurempi. Siksi pienimmät punkit tarttuvat helpoimmin pienikokoisiin eläimiin, kuten pikkujyrsijöihin. Keskikokoiset taas hyppäävät esimerkiksi oravien ja kettujen kyytiin. Aikuiset pääsevät myös pienten hirvieläinten matkaan.

– Punkki hakeutuu ihmisessä niihin paikkoihin, joissa on mahdollisimman ohut iho. Siksi punkkeja löytää esimerkiksi korvan takaa tai taipeista. Nisäkkäillä korvan alue on suhteellisen karvaton, joten punkin on helppo kiinnittyä sinne.

Punkin veriateria on niin vähäinen, ettei siitä olisi sinällään haittaa, mutta ruokailun aikana punkki voi levittää ihmiselle vaarallisia taudinaiheuttajia. Punkkia pidetään pääpahiksena borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen aiheuttajana, mutta todellisuudessa punkki on näitä aiheuttavien bakteerien ja virusten siirtäjä.

– Bakteerit ja virukset ovat peräisin isäntäeläimistä. Punkki saa taudinaiheuttajan yleensä toukkana tai nymfinä, Tero Klemola kertoo.

Pienet hirvieläimet, kuten kauris, ei siirrä taudinaiheuttajia punkkiin. Kauriista punkki saa kuitenkin kunnon veriaterian, joka mahdollistaa jopa tuhansien munien munimisen. Hyvä veriateria vaikuttaa myös munien elinvoimaisuuteen. Munia täytyy olla runsaasti, sillä esimerkiksi tuhannesta munasta vain muutama punkki pääsee lisääntymään aikuisena.

– Munasta kuoriutuva toukka ei yleensä ole ihmiselle vaarallinen, koska se ei ole vielä ottanut veriateriaa. Sen sijaan nymfit ovat isompi riski, koska niitä on huomattavasti enemmän kuin aikuisia punkkeja. Niitä on myös vaikea havaita iholla pienen kokonsa takia, Klemola toteaa.

 

Borrelioosi- ja puutiaisaivokuumetapausten määrä on Suomessa selvässä kasvussa, mikä johtuu punkkien määrän lisääntymisestä ja laajenemisesta uusille alueille. Pienpedot ovat yksi keskeinen isäntäeläinryhmä, koska myös niiden määrä on lisääntynyt Suomen luonnossa. Voitaisiinko esimerkiksi supikoirien hävittämisellä vaikuttaa punkkien määrään?

Tero Klemolan mukaan supikoira on hyvä isäntäeläin, sillä se liikkuu punkin näkökulmasta juuri oikealla korkeudella. On silti vaikea sanoa, mikä vaikutus olisi supikoirien hävittämisellä.

– Punkki hyödyntää niin monia isäntäeläimiä, että todennäköisesti se valitsisi jonkun toisen nisäkkään supikoiran puuttuessa.

 

Onko ihmisellä sitten mitään keinoja rajoittaa punkkien määrää? Klemola toteaa, että punkki on nykyisin myös kaupunkien eläin eikä punkeille altistuakseen tarvitse mennä syvälle metsään.

– Yksi keino on välttää pihallaan varjostavia kasveja, jolloin piha on mahdollisimman paahteinen. Lisäksi nurmikko kannattaa pitää matalana ja puutarha ylipäätään siistinä. Pihan voi myös aidata, ettei isäntäeläimiä pääse pihaan.

Tutkijat käyttävät punkkien pyydystämiseen lakanaa, jota liikutetaan maanrajassa. Tauteja luonnosta -kirjan kirjoittanut tutkija Heikki Henttonen vinkkaa, että paras vaihtoehto on pehmeä flanellikangas. Klemolan mukaan kangaskikkaa voi kokeilla, mutta pyydystäminen pitäisi tehdä hyvin säännöllisesti läpi kesän.

– Jos punkkeja löytyy kankaasta ja esimerkiksi vaatteista tai koirasta usein, kannattaa tehdä säännölliset punkkitarkastukset itselle ja perheenjäsenille joka päivä, Klemola muistuttaa.

 

Punkkien määrä kasvaa edelleen

Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasema kuuluu tutkimusasemaverkostoon, joka kerää punkkinäytteitä eri puolelta Suomea Turun yliopiston punkkitutkijoille. Näytteiden perusteella taigapunkki eli siperianpuutiainen on Keski-Suomessa tavallista punkkia yleisempi.

 – Keski-Suomessa on ollut runsaasti punkkeja jo pitkään, mutta vuosittain niiden määrä vaihtelee. Kaksi vuotta sitten oli erittäin sateinen kesä ja saimme lakanakeruulla vain yhden punkin koko kesänä. Viime kesä taas oli kuuma ja punkkien määrä oli suurempi, sanoo tutkimusaseman johtaja, professori Hannu Ylönen.

Myyrät ovat toukkavaiheen punkeille tärkeitä isäntäeläimiä, mutta myyrätutkija Ylönen ei vetäisi yhtäläisyysmerkkejä myyräkannan koon ja punkkien määrän välille.

– Suomessa on ollut jo useamman vuoden ajan alhaiset myyräkannat, mutta siitä huolimatta punkkeja on ollut paljon.

Punkkien määrän arvioidaan edelleen lisääntyvän lähivuosina. Ilmastonmuutos on tässä keskeinen tekijä. Yliopistonlehtori Tero Klemolan mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena talvet lyhenevät ja kevät alkaa aikaisemmin, mikä parantaa punkin elinolosuhteita.

– Pidempi kesäkausi tarjoaa pidemmän aikahaarukan veriaterian etsimiseen. Toisaalta leudot talvet ja lämpötilan nouseminen voi saada isäntäeläimet liikkumaan uusille alueille, jolloin myös punkit levittäytyvät uusille seuduille.

Klemola kertoo, että eurooppalaistutkijoiden mukaan punkki saattaisi pitkän kesän aikana ottaa kaksi veriateriaa yhden sijaan. Tällöin punkkien elinkierto nopeutuisi ja ne voisivat tuottaa munia nopeammalla syklillä.

Alkukeväästä uutisoitiin hyalomma-punkista, joka pystyy seuraamaan isäntäeläintään pitkänkin matkaa. Klemola rauhoittelee, että esimerkiksi Välimerellä talvehtivat linnut tuovat kyllä mukanaan joitain ”uusia” punkkilajeja, mutta tätä on voinut tapahtua aina, eivätkä uudet lajit ole pystyneet muodostamaan pysyviä kantoja Suomeen.

– On muistettava, että yhtä lailla ulkomailla matkailevat suomalaiset ovat alttiina lomakohteidensa punkeille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .