Ilman sisustuslehtiä, ilman rakennuslupaa – pientä pintaremonttia keväisessä luonnossa

Palstalla kuvaamisen ammattilainen antaa vinkkejä sekä kertoo omista kokemuksistaan.

Parin löydettyään alkaa linnuilla pesiminen.

Naaras munii pesään, jossa munia haudotaan. Osa lajeista myös ruokkii poikasia pesään, toisilla nuoriso jalkautuu maastoon pian kuoriutumisen jälkeen. Kaikki linnut tarvitsevat kuitenkin jonkinlaisen pesän munille.

Pesän suhteen vaihtelua on lähes yhtä paljon kuin itse lintujenkin kanssa. Perustapoja hoitaa pesintä on muutamia erilaisia. Monet lajit tekevät joka vuosi uuden pesän, toiset käyttävät edellisvuotisiaan, muutamat lajit hyödyntävät toisten vanhoja ja käki loisii muiden pesiä.

Olipa pesimäpaikan valinta mikä tahansa, ei homma hoidu itsestään. Käen on löydettävä sopiva isäntäperhe munilleen, vanhoille pesille on usein monia ottajia ja kiistoja syntyy. Oma vanhakin pesä kaipaa kunnostusta ja uuden rakentaminen vaatii melkoisesti vaivaa.

Pesillä on kuitenkin suuria eroja. Yksinkertaisimmillaan pesä voi olla vain vaatimaton kuoppa maassa tai kivenkolossa. Ihmisten tekemät pöntöt helpottavat monien kolopesijöiden asuntovajetta. Muutamat suuret petolinnut käyttävät omia vanhoja pesiään jopa kymmeniä vuosia. Reviirillä on silloin usein pari kolme vaihtopesää, joista valitaan vuosittain mukavin.

Ihan uuden pesän rakentaminen vaihtelee suuresti. Pääskyt muuraavat pesän savesta, monet pikkulinnut kyhäävät omansa kasvinosista ja tikat kovertavat kolonsa puihin. Suomen ehkä hienoimman pesän tekee pyrstötiainen. Sen pesä koostuu sammalista ja jäkälistä, jotka kudotaan yhteen hämähäkinseiteillä. Pesässä on saranoitu kulkuluukku ja hätäuloskäytävä. Koko komeus vielä pehmustetaan sisäpuolelta höyhenillä. Kuvan pesä onkin juuri viimeistä silausta vaille valmis.

Pientä pintaremonttia

Uikkujen jalat ovat aivan niiden ruumiin takaosassa ja se tekee niiden liikkumisen kuivalla maalla hyvin hankalaksi. Tämän takia ne pesivät veden päälle rakentamiinsa kelluviin pesiin. Pesä kootaan muutamassa päivässä saatavilla olevista vesikasvien osista. Koko komeus ankkuroidaan muutamaan tukevaan vesikasviin ja muninta sekä haudonta voivat alkaa. Urakkaan osallistuvat molemmat puolisot. Usein pesäpaikka valitaan naurulokkiyhdyskunnan naapurista, jolloin lokit antavat hieman lisäsuojaa pesärosvoja vastaan. Uikkujen poikaset jättävät pesän melko nopeasti, mutta saavat emoiltaan lisäsuojaa vielä pitkään matkaamalla niiden selässä.

Monet varislinnut suosivat samaa pesäpaikkaa useiden vuosien ajan. Kevätrutiineihin kuuluu kuitenkin pesäpaikan kohentaminen ja ehostaminen talven koettelemusten jäljiltä. Pesään tuodaan uusia risuja ja oksia, jotta päästään oikeaan tunnelmaan. Toisinaan harakat innostuvat jopa hieman liikaa ja lopulta vuosikausien risusavotan jälkeen pesä käy yksinkertaisesti liian painavaksi pysyäkseen enää puussa ja kasassa. Korpit ovat aikaisia pesijöitä. Tällä ne pyrkivät hyödyntämään muiden lintujen pesäpoikasaikaa oman jälkikasvunsa ravinnonlähteenä. Naakat ovat joukon ainoita kolopesijöitä ja pyrkivät puolustamaan omaa pesäpaikkaansa muita lajeja vastaan, sillä koloille on useita innokkaita ottajia. Orava on paikalle osuessaan kova vastus.

Tikat ovat luonnossa tärkeitä kolojen tekijöitä. Onneksi ne nakuttavat uuden kolon joka vuosi. Tämä auttaa hieman kolopesijöiden jatkuvaa pesäpaikkapuutetta. Tikankoloja hyödynnetään laajalti muiden lajien toimesta. Palokärjen koloon sopii pesimään vaikka telkkä, helmipöllö, uuttukyyhky, orava tai jopa näätä. Pienempien tikkojen vanhoja pesiä hyödyntävät monet pikkulinnut. Kolopesijöitä ovat monet tiaiset, kirjosieppo, leppälintu, varpuspöllö tai liito-orava. Hömötiainen pystyy kovertamaan oman pesäkolon lahoon puuhun itsekin. Tikat aloittavat pesäkolon kovertamisen rungosta kiinni pitäen, mutta työn edistyessä siirtyvät kolon sisälle viimeistelytöihin. Parin minuutin takomisen seurauksena lastuja irtoaa sen verran, että siivoaminen kestää minuutin verran. Lintu kerää lastuja nokkaansa ja paiskaa ne sitten ulos. Uuden kolon valmistuminen vie useita päiviä.

Lintujen pesänrakentaminen on kiintoisaa seurattavaa ja kuvattavaa. Itse pesiminen vaatii kuitenkin rauhaa, jotta poikasten turvallisuus ei vaarannu. Luontokuvauksen alkuaikoina lintukuvaus oli pitkälle juuri pesäkuvausta, mutta onneksi tästä on lähes kokonaan luovuttu. Uhanalaisten pesäkuvaus vaatii luvan ja kaikki lajit ovat pesimäaikaan rauhoitettuja. Onneksi myös kuvien käyttäjät ovat järkevöittäneet kuvankäyttöään. Pesäkuvia julkaistaan enää harvoin, joten ei niitä kovin innokkaasti enää tavoitellakaan ja hyvä näin. Kuvaaminen tulee tehdä kohteen hyvinvoinnin ehdoilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .