Innokas kaveri

Väitetään, että jokaiselle metsästäjälle osuu elämänsä aikana vain yksi huippukoira. Jyväskyläläisen Kalervo Närhen kohdalla se on Kamu-beagle.

Kamu-koiran silmissä on innokas ilme, kun farmari-Volvon peräkontti aukaistaan Multian Töysänperällä metsäautotien varressa. Isäntä Kalervo Närhen käsissä on tuttu punainen tutkapanta, joka on varma merkki maastopäivästä.

Kun panta on saatu soviteltua kolmevuotiaan beaglen kaulaan, ei jäntevää koiraa pidättele mikään. Nopeat aamutoimitukset tienpenkalle, ja Kamu katoaa kasteiseen metsään aamuauringon utuisten säteiden siivittämänä. Närhen puhelimen näytöllä koiran sijainti ei ehdi heti päivittymään, vaan sen mukaan koira on vielä kaukana Itä-Suomessa.

– Meillä oli perinteinen jahtikauden avausreissu Itä-Suomeen heti syyskuun alussa. Ajoja saimme sielläkin aikaiseksi, mutta emme kaataneet yhtään jänistä, Närhi kertoo.

Pyssyä ei Närhellä ole tällä kertaa edes mukana. Jäniksen saaminen pataan ei ole beagle-harrastuksessa useinkaan se tärkein juttu.

– Hienointa on kuunnella kuulakkaassa syyskelissä koiran ääntä, kun ajo on käynnissä. Kovin monta jänistä en vuosittain ole ampunut. Sienipussi on sen sijaan aina taskussa mukana, jotta saan kantarellit ja suppilovahverot talteen.

Lähes joka reissulla Närhi onkin päässyt Kamun ääntä kuulemaan. Lahjakas koira ajoi ensimmäisen kerran jänistä jo kolmen ja puolen kuukauden ikäisenä.

– Kamua ei tarvinnut ajohommaan opastaa. Peli oli selvä heti kun se pääsi metsään.

Metsään nuorta koiraa onkin vietävä ahkerasti. Hyvät geenit antavat koiralle mahdollisuuden kehittyä huipuksi, mutta ilman harjoitusta ei tuloksia synny.

– Vähintään kahdesta kolmeen kertaan viikossa on koiraa käytettävä metsässä. Koiran kouluttaminen on kyllä osin myös sattumankauppaa. Joskus kaikki osuu jostain syystä kohdilleen.

Sanotaan, että metsämiehen kohdalle osuu elämän aikana vain yksi huippukoira. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Närhen kohdalla Kamu on juuri se huippuajuri.

– Minulla on ollut aiemmin kaksi beaglea, mutta Kamu on erottunut joukosta pennusta asti hakuintonsa ansiosta. Sillä riittää aina virtaa lähteä hakemaan uutta jänistä.

Innokkuus ja tasainen varmuus ajosuorituksissa toivat Kamulle eli Highway´s Fellowille viime syksynä Suomen mestaruuden beag­lejen Ajovoittaja-kisassa.

Hallitsevana mestarina Kamu pääsee mukaan marraskuussa Joensuussa järjestettäviin Ajovoittaja 2016 -kisoihin sekä Jönköpingiin Pohjoismaiden mestaruuskisoihin.

Koemenestys on poikinut Kamulle kisakutsujen lisäksi myös muita mukavia tehtäviä. Morsiamia on nimittäin vieraillut Lohikoskella vuoden aikana useampia eri puolilta Suomea.

– Kamulla on 25 jälkeläistä, joista vanhimmat ovat nyt puolen vuoden ikäisiä. Useampi on jo ajanut jänistä, Närhi tietää.

Beagle ei ole valikoitunut Närhen koiraksi yksin metsästysominaisuuksiensa vuoksi.

– Pienehkönä koirana beagle on loistava lenkkikaveri ja se viihtyy niin tarhassa kuin sisälläkin. Minä tai vaimo lenkkeilytämme Kamua joka päivä kymmenisen kilometriä.

Kamun ajoääntä päästään kuulemaan tälläkin reissulla. Sitkeän hakemisen päätteeksi jänis lähtee liikkeelle Kamun matalan äänen säestämänä. Ne ovat syksyn hienoimpia säveliä beagle-harrastajan korville.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.