Näin kuvaat papanan – "Saattaa vaikuttaa aiheena toisarvoiselta, mutta sitä se ei ole"

Nisäkäs­kuvauksen voi aloittaa myös vaikkapa jätösten ku­vaa­misel­la. Sopivia aiheita on paljon, jalan- ja syömäjäljet­­, karvatup­ot, pa­panat, makuupai­kat, jopa liiken­teen uhrit­. Dokumentoivassa kuvauksessa luonnollisin lähestymistapa on mahdolli­simman realistinen lopputulos, kuva, jota voidaan käyttää vaikkapa määritysoppaassa­.

Tällaiseen otokseen sopii parhaiten laaja terävyys­alue­. Tämän saavuttamiseksi valotusajat usein pitenevät ja terävyyden varmistamiseksi on hyvä käyttää jalustaa. Näin myös itse ku­vauksesta tulee selvästi määrätietoisempaa ja lopputulos on aina pa­rem­pi kuin ohimen­nen näpättynä.

Jälkiä kuvattaessa on yleensä hyvä rajata kuvaan mukaan jotain tuttua, vaikkapa männyn neulanen. Näin katsoja pystyy kertasilmäyksellä hahmottaan kuvauskohteen mit­tasuh­teet.

Jälkien kuvaaminen saattaa äkkipäätä ajateltuna vaikuttaa aiheena toisarvoiselta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Otetaanpa esimerkiksi vaikka majavan taidokkaat pato- ja pesärakennelmat sekä näyttävät puunkaadot. Voiko kuvasarjaa majavasta edes ajatella, saati julkaista ilman tällaisia kuvia?

Metsähiiren jälkijono hangella katkeaa yhtäkkiä kuoppaahn ja sen reunalla näkyviin siivenjälkiin. Kuva kertoo suorastaan tarinan saaliin ja saalistajan öisestä kohtaamisesta. Joskus pienen karvakorvan jäljet päättyvät yhtyessään kärpän lumijälkiin. Ikävämpi on tarina kuvassa, jossa ahman tai sudenjäljet päättyvät kohtaamiseen moottorikelkan kanssa, näitäkin on nähty - valitettavasti.

Jälkien ja jätösten kuvaamiseen ei tarvita suorituskyvyltään tai valovoimaltaan huippuluokan välineistöä, joten se sopii kaikille kameran omistajille. Lopputuloksen määrää nyt ainoastaan kuvaajan luovuus ja oivaltamiskyky nähdä tarinat jälkien takaa. Mikäli nälkä kasvaa syödessä, voi seuraavaksi alkaa tavoitella kuviin myös jälkien jättäjiä.