Jalohaikara, jalo kalastaja

Jalohaikara on kokovalkea ja kookas lintu. Pituutta sillä on metrin verran ja painoa noin kilo, siipiväli on puolisentoista metriä. Se on levinnyt lauhkealle vyöhykkeelle lähes läpi koko maapallon. Meitä lähinnä laji pesii Virossa ja Ruotsin eteläosissa.

Suomessa jalohaikara on säännöllinen vierailija, mutta yhtään pesintää ei ole vielä todettu. Euroopan kanta talvehtii pääosin Välimeren ympäristössä.

Valokuvaajan kannalta jalohaikara on hankala laji. Harvinaista lintua näkee vain harvoin ja silloinkin kuvaaminen on hyvin vaikeaa. Lintu on tavattoman valpas ja varovainen. Useimpien yksilöiden pakoetäisyys on reilusti yli sata metriä.

Lisäksi esiintymispaikat ovat yleensä reheviä kosteikkoja, joissa liikkuminen meille raskaammille kaksijaljkaisille on  tavattoman työlästä. Lajista on Suomessa saatu vain muutamia edustavia otoksia.

Lempäälässä havaittiin vuoden alussa poikkeuksellisesti talvinen jalohaikara. Siitä saatiin muutamia melko mukavikin otoksia, mutta lintu katosi nopeasti. Noin viikko sitten, ilmeisesti sama lintu, löytyi Tampereelta. Siellä se oli lyöttäytynyt talvehtivien sinisorsien seuraan.

Sorsat majailevat pienessa joessa, joka on paikkakunnalla nimetty ojaksi. Sulana pysyvässä virrassa on ilmeisen hyvä kalakanta ja juuri tämä on haikaran mieleen. Paikka on lähes kaupungin keskustassa ja sitä kiertää toisella rannalla melko vilkkaasti liikennöity kevyenliikenteenväylä. Muutamassa päivässä lintu kotiutui paikalle mainiosti ja hyväksyi myös ohikulkevat ihmiset.

Talvinen jalohaikara, joka sallii kuvaamisen avoimesti oli ylivoimainen kiusaus ja vaati toimenpiteitä. Päiväretki Tampereelle alkoi kuitenkin pettymyksellä, sillä lintu oli poistunut paikalta. Muutaman tunnin etsiskelyn ja odottelun jälkeen malli saapui tutulle ruokapaikalle  sopivasti lounasaikaan. Hyvin oli paikallinen jalohaikara tottunut ihailijoihinsa.

Täysin kuvaajista ja muista innokkaista ihailijoista välittämättä lintu kalasteli pienessä sulassa. Kuvaaminen sujui kuin parhaissa päiväunissa. Välillä otus vaihtoi paikkaa ja antoi jopa muutaman lyhyen lentonäytöksen. Vajaan kolmen tunnin aikana haikara pyydysti useita kymmeniä pikkukaloja ja vaikutti kaikin puolin hyväkuntoiselta. Joskus homma hoituu helposti, mutta paluu todellisuuteen lienee vain ajan kysymys.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Erä ja luonto

Tarmokas pähkinänakkeli hakee lintulaudalta makupaloja ja vie niitä omaan piiloonsa – muista ruokailijoista välittämättä

Lintubongarin talvikausi alkoi – sitkeimmätkin isokoskelot ja laulujoutsenet suuntasivat etelään

Menestys ajokokeilla on kovaa valuuttaa koiraharrastajien keskuudessa – Haastava jänis vei Wiiviltä puhdin toisena kisapäivänä ja ajokuninkaan titteli lipesi tassuista

Kangasmetsässä elää kymmeniä tuhansia pikkuruisia hyppyhäntäisiä jokaisella neliömetrillä – Suomessa niitä elää jopa 250 eri lajia

Sieniolympialaisissa kisataan siitä, mikä sieni selvittää ketterimmin labyrintin ja suoran radan – Jyväskylän yliopiston tutkija sai pronssia

Kysy luonnosta: Tunnistaisitko harvinaisen pikkusirkun? Entä vaivaishiiren pesän pitkässä heinikossa?

Yksi Euroopan vanhimmista suojelluista metsistä houkuttelee tutkijoita Muurameen – uusien harvinaisten lajien löytymistä pidetään mahdollisena

Suomenpystykorva, karjalankarhukoira ja pohjanpystykorva ovat mainioita metsästyskoiria, mutta vaativat jämäkkää kouluttamista

Oikeat olosuhteet pudottavat muuttolinnut digimiehen syliin – Vaan nyt ei käynyt niin

Perhosten lento päättyy pakkasiin – viimeisimpänä lentävät halla- ja lumimittari

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.