Jouhipyrstöinen keikari vei naaraan telkkäuroksen nenän edestä – luonnon draamaa kuvina

Alvajärven sulaan oli sunnuntaina kerääntynyt viisi pari telkkiä. Naaraat sukeltelivat rauhassa ruokaa ja koiraat vartioivat nuorikoitaan. Liian lähelle yrittävät vieraat koiraat karkotettiin armotta ja välittömästi. Sitten taivaalta laskeutui aivan outo ilmestys. Sorsa jolla oli upea punamusta nokka, vaaleat kutrit ja huiman pitkä pyrstöjouhi. Koirasalli oli liikkeellä yksin. Se on Lapin lintuja, joka pesii vähälukuisena pienillä tunturijärvillä ja arktisella tundralla. Yleensä allit pariutuvat jo talvella, mutta kenties tämän koiraan parempi puolisko oli joutunut onnettomuuteen. Koiras oli yksinäinen mutta ei suinkaan saamaton. Hetken ympärilleen katseltuaan se alkoi lähestyä telkkiä. Saman tien se iski silmänsä yhteen naaraista. Telkkänaaras ei muistuta kovinkaan paljoa naarasallia, mutta ilmeisesti nyt hätä ei lukenut lakia. Alli teki aikeensa selväksi ja lähestyi naarasta, jonka sulhanen ei asiasta pitänyt.

Telkkä ei ole yhtään allia pienempi, mutta ei kuitenkaan yhtä voimakas tappelija. Kertaheitolla teki alli selväksi, että yksi telkkänaaraista kuuluu nyt sille. Onneton koiras joutui vetäytymään ja kuin ei mitään hyväksyi naarastelkkä uuden sulhasen välittömästi. Kenties vieraan erikoinen ulkonäkö oli tehnyt toivotun vaikutuksen. Telkkäkoiras on lähes mustavalkoinen, nokka on tumma ja pyrstö lyhyt. Pian nuoripari jo uiskenteli omissa oloissaan ja naaras jatkoi ruokailua. Hetken huokaistuaan alkoi allikin ruokailla. Molemmat lajit ovat sukeltajasorsia ja hakevat ravintonsa pohjasta sukeltaen. Allin sukeltaessa näki telkkäkoiras mahdollisuutensa koittaneen. Salamana se ryntäsi naaraan vierelle ja esitti nopeasti parhaat taivutuksensa. Muutamassa sekunnissa naaraan mieli ei kuitenkaan muutu ja koirastelkän oli poistuttava paikalta heti, kun alli pulpahti pinnalle. Sen ei tarvinnut kuin uida naaraan lähelle ja kilpakosija poistui kiltisti paikalta. Varsinaista tappelua tai edes kunnon uhkailua ei tarvittu. Sama näytelmä toistui vielä pariin otteeseen, mutta tulos säilyi muuttumattomana.

Tiistaina alli ja naarastelkkä saavat jo olla rauhassa, koirastelkkä on luovuttanut. Lähipäivät näyttävät, lähteekö naaras sulhasensa mukana pohjoiseen. Sekaparin pesimätulosta on vaikea arvioida. Allit pesivät pääosin puuttomalla alueella pohjoisessa, mutta telkkä on vannoutunut kolopesijä. Sille kelpaavat vanhat palokärjenkolot tai ihmisten tekemät pöntöt. Tästä syystä telkkä ei ole Lapissa kovinkaan runsas ja puuttuu tuntureilta kokonaan. Toisaalta kummankaan lajin koiraat eivät juurikaan osallistu jälkikasvun hoitoon, joten se on kuitenkin aina naaraiden tehtävä. Useiden sorsalintujen tiedetään risteytyneen keskenään ja jopa niin, että poikaset ovat kehittyneet aikuisiksi saakka. Näiden risteymien omasta kyvystä lisääntyä ei juurikaan ole tietoja, mutta ilmeisesti se on heikko tai jopa olematon. Telkkäallista en muista kuulleeni, mutta ainakin telkkäuiveloita on Suomessakin nähty. Kenties tulollaan on jotain aivan ennenäkemätöntä.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: http://www.ksml.fi/aiheet/Luonto_kuvaan

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .