Kaloilla on hyvä hajuaisti

Kalojen hajuaistimet sijaitsevat sierainkuopissa, joista ei ole yhteyttä nieluun, kuten vaikka ihmisellä. Vesi sekä vedessä olevat kemialliset yhdisteet huuhtelevat sierainkuoppia, joista kala saa hajukokemuksia. Kuoppien sisäpinta on poimuinen haistelupinta-alan kasvattamiseksi. Mitä poimuisempi sierainkuoppa on, sitä kehittyneempi on hajuaisti. Ankeriaalla on yli 70, mateella yli 30 ja ahvenella ja hauella 20 poimua.

Pitkiä vaelluksia tekevillä kalalajeilla näyttää olevan erityisen hyvä hajuaisti. Lohi onkin tuttu esimerkki hajuaistin käytöstä sen palatessa syntymäjokeensa kutemaan mitä ilmeisimmin juuri hajuaistinsa avulla. On myös saatu viitteitä, että hauki ja lahnakin suunnistavat tutuille kutumatalikoille osittain hajuaistiinsa luottaen.

Tällä hetkellä männyissä on kahdenlaisia käpyjä: noin senttimetrin mittaisia vihreitä pikkukäpyjä ja ruskeita suurempia käpyjä. Miksi männyssä on erilaisia käpyjä? Männyn siemenen ja käpyjen kehitys kestää kaksi vuotta. Kävyn kaksivuotisen kehityksen ensimmäisenä kesänä tapahtuu pölytys. Ensimmäisen talvensa käpy viettää vihreänä pikkukäpynä. Seuraavana keväänä tapahtuu hedelmöitys ja käpyjen nopea kasvu. Loppukesään mennessä kävyt ovat suuria, mutta vielä vihreitä ja kävyssä olevat siemenet eivät ole kypsiä.

Syksyn edetessä kävyt muuttuvat ruskeiksi, ja siemenet ovat kypsiä loppuvuodesta, pohjoisimmilla kasvupaikoilla vasta kolmannen vuoden keväänä. Männyn kävyn pitkä kehitys on askarruttanut tutkijoiden mieltä. Kuusi kukkii ja kasvattaa kävyt ja siemenetkin kypsiksi yhden vuoden aikana, miksi ei mänty? Männyn kävyn kaksivuotisen kehityksen arvellaan suojaavan siemeniä tuholaisilta, sillä ensimmäisen vuoden kävyssä ei ole mitään syötävää. Kuusella onkin paljon enemmän siementen tuholaisia kuin männyllä.

Kunnollisen talven vihdoin saavuttua aktiivisia selkärangattomia kohtaa ainoastaan lämpimissä rakennuksissa. Kovinkaan miellyttävää ei liene huomata leivontapuuhia aloittaessaan jauho- tai hiutalepaketissa liikettä. Tavatonta se ei kuitenkaan ole, sillä eräät kovakuoriaiset ovat sopeutuneet elämään elintarvikkeissa, niille hyvissä ja tasaisissa oloissa.

Suomessa tällaisia nimenomaan toukkavaiheessa tuhoja monenlaisissa viljatuotteissa ja jopa mausteissa aiheuttavia kuoriaisia ovat eritoten riisihärö, rohmu-, leipä- ja tupakkakuoriainen. Näiden otusten ravinto on samalla niiden koko elinympäristö.

Suurta huolta ja stressiä ei näistä kuoriaisista yleensä tarvitse kokea, koska niistä pääsee kyllä helposti eroon. Pientä jumppaa tämä kuitenkin vaatii, sillä kunnon ruokakaappien siivousta kuoriaisten häätäminen edellyttää. Torjunta-aineisiin on yleensä täysin tarpeetonta koskea.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.