Kanalinnut kateissa

Kun metsästä ei löydy nuoria lintuja, saksanseisojan taidot joutuvat todelliseen testiin kokeneiden koppeloiden ja ukkometsojen kanssa.

Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Viisaus on vanha ja lattea, mutta niin totta, että se on pakko huokaista ääneen, kun kaksi ensimmäistä metsästyspäivää Kemijärven saloilla on takana.

– Olen nähnyt yhteensä kymmenisen lintua. Niistä lähes kaikki ovat olleet koppeloita. Teeristä, riekoista tai pyistä ei ole vielä merkkiäkään, hämmästelee äänekoskelainen Samu Pekonen palatessaan leiriin kuuden tunnin mittaiselta maastolenkiltä.

Napapiirin pohjoispuolella tilanne lienee historiallisen kehno. Toisin oli vielä vuonna 2013, kun Pekonen oli ensimmäistä kertaa metsällä samoilla seuduilla. Tuolloin etenkin metsopoikueet olivat onnistuneet erinomaisesti, ja riistatilanteita riitti joka päivälle.

Syitä metsäkanalintujen ahdinkoon on tänä syksynä pohdittu lukuisilla leiritulilla. Niin tehdään Kemijärvelläkin illan pimetessä.

– Ehkä pesintäaikaiset kylmät ja sateiset kelit ovat suurin selittävä tekijä. Nyt näitä on osunut usealle vuodelle peräkkäin, Pekonen pohtii.

Syystä tai toisesta metsäkanalintukantojen vaihteluista löytyy edelleen myös syklisyyttä. Ennen vuotta 2013 edellinen erityisen hyvä lintuvuosi oli 2006, eli tasan seitsemän vuotta aiemmin. Kolme leirinuotion äärelle ääneti lehahtavaa hiiripöllöä kielivät siitä, että myyriä ainakin on ollut.

– Toivotaan, että nyt ollaan aallonpohjassa ja kanalintukannat lähtevät kasvuun.

Parempia vuosia toivovat varmasti myös nuotion loisteessa väsyneenä loikoilevat koirat. Pekosen karkeakarvainen saksanseisoja Taiga on kulkenut miehen matkassa jo kymmenen vuotta.

– Saksanseisojaan päädyin aikoinaan sen monipuolisten käyttömahdollisuuksien vuoksi.

Moni koiraa hankkiva metsästäjä joutuukin nykyään puntaroimaan, kannattaako koiraa hankkia pelkästään kanalintujahtia varten. Tänä vuonna jahtiaika kutistui rajoitusten vuoksi monin paikoin vain kuukauteen.

– Jos koiran koulutus onnistuu, saksanseisojaa voi käyttää noutavana koirana kyyhky- ja sorsajahdissa. Sen kanssa on mahdollista pyytää myös pienpetoja tai tehdä jäljestystä, Pekonen kuvailee.

Hyvän seisontatilanteen saaminen saksanseisojalle ei ole helppoa, kun lintuja on harvassa. Vanhat linnut, etenkin metsot, ovat koiralle ovelia vastuksia.

– Koiran hakutyön on oltava riittävän laajaa, jotta se löytää linnut maastosta. Vauhtia pitää olla, jotta linnut eivät ehdi juosta alta pois.

Linnun havaitessaan seisojan tehtävä on painattaa lintu maahan jähmettymällä seisontaan. Seisontatilanteessa isäntä liikkuu koiran rinnalle ja antaa koiralle käskyn ajaa lintu lentoon.

– Kun lintu pomppaa ilmaan, on koiran pysähdyttävä, jotta isäntä pystyy turvallisesti ampumaan. Peräänmeno pitää saada kitkettyä koiralta pois jo koulutusvaiheessa.

Kuten erällä usein, sinnikkyys yhdistettynä ripaukseen onnea palkitaan. Neljäntenä jahtipäivänä Pekonen ja Taiga suuntaavat uuteen maastoon, jossa eteen osuu kaksi teeripoikuetta.

– Toisesta poikueesta Taiga otti seisonnan yksittäisestä poikateerestä ja pääsin pudottamaan sen. Hienointa on, kun yhteistyö koiran kanssa natsaa, Pekonen toteaa

Illalla tervastulilla valmistuu lintupaisti, eikä yöpakkasen puraisemia puolukoita tarvitse kaukaa hakea kyytipojiksi. Ajatukset lentävät jo tulevaan kauteen.

– Seuraavan pennun kouluttamiseen satsaan kaikkeni. Vaikein homma on ensin puhua vaimo ympäri…

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.