Kannan- vaihtelujen mysteerit

Metson, teeren, pyyn ja riekkokantojen kannanvaihtelut ovat aina olleet voimakkaita ja tuntuvat olevan yhtä vääjäämättömiä kuin talouden lama- ja nousukaudet. Kuluva syksy on kanalintukantojen seuranta-ajan pohjanoteeraus, alamaissa kuin ulkomaanvienti.

Vientivertaus voi närästää, mutta riista on perinteisesti ollut itseisarvon lisäksi hyödynnettävä resurssi.

Monilla seuduilla lintujen pesinnät epäonnistuivat. Kevät oli ennätyslämmin ja odotukset olivat päinvastaiset. Jokin meni pahasti pieleen. Jos tutkijoilta kysytään, kannan laskujen syinä ovat muun muassa kannan sisäinen dynamiikka, pienpetojen saalistuspaine sekä pesinnän ja kuoriutumisen aikaiset sääolot.

Jotain vaikeasti ymmärrettävää asiaan liittyy. Onhan se melko dramaattista, kun joinakin vuosina kymmenet tuhannet untuvikot joko selviytyvät emonsa ohjauksessa aikuisiksi linnuiksi tai sitten kokevat armottoman tuhoaallon. Tuosta vain, pyyhkiytyvät pois. Toki myyräkannat käyttäytyvät samalla tavalla, mutta myyrää emme paista pannulla. Emme siis murehdi niiden kohtaloa. Myyrillä ja kanalinnuilla on myös kohtalon yhteys. Kun pedoilta puuttuvat myyrät, tilalle joutuvat untuvikot.

Kanalintujen metsästystä voidaan pitää luonnon ekosysteemipalveluna. Valtion mailla seurataan metsästyksen sekä aluetaloudellisia vaikutuksia että hyvinvointivaikutuksia ja kanalinnut ovat tällöin keskiössä.

Kanalintujen taloudellinen arvo voidaan laskea ja se lienee kymmeniä miljoonia euroja. Kanalinnustajia on kymmeniä tuhansia. Linnusta liikkuu, syö, majoittuu, ostaa hyödykkeitä – jättää rahaa maakuntiin ja samalla virkistäytyy. Selvitysten mukaan valtion mailla liikkuva metsästäjä jättää runsaat 200 euroa vuorokaudessa alueelle rahaa ja arvottaa oman hyvinvointinsa paranevan.

Joku kauhistuu, kun luontokappaleita aletaan mittamaan taloudellisen arvon kautta. Toinen tulkinta on, että taloudellinen arvo on hyvä tietää, koska arvokasta suojellaan ja hoidetaan. Tunnuslukuja lasketaan, koska luonnon käyttöä ohjaavat yhä enemmän taloudelliset arvot. Myös kansallispuistojen aluetaloudellista merkitystä seurataan.

Mitä voimme tehdä säilyttääksemme kanalinnut luonnonresurssina? Ainakin ekologisia valintoja, jotta emme kiihdyttäisi ilmaston lämpenemistä.

Pelkään kanalintukantojen puolesta. Pelkään, että ilmastonmuutos tulee olemaan niille turmiollinen. Riekko on jo heikoilla, koska se on talvivalkoisena kuin huutomerkki lumettomassa luonnossa. Metsäjäniksellä on sama ongelma. Suojaväritys onkin turmiollinen.

Varhainen lämmin kevät näyttää aikaistavan lintujen pesintää, mikä muuttuu ongelmaksi, jos kuoriutumisajankohta on kylmä ja sateinen. Nyt jo kolmena vuonna peräkkäin on käynyt näin, kesäkuun alku on ollut kylmä ja sateinen. Entä jos ensi vuosi ja sitä seuraava vuosi ovat samanlaisia?

Ehkä olen tulossa vanhaksi. Pelkään kuin Asterixin kyläpäällikkö, että taivas putoaa niskaan. Suppilovahverot tuntuvan kyllä lisääntyvän ja leviävän, mutta arvostaisin niitä paljon enemmän riekon kuin broilerin täkän rinnalla.

Kirjoittaja on Metsähallituksen erätalousjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Erä ja luonto

Luontokuvaaja pääsi pitkän talven jälkeen ulkotöihin: Jussi Murtosaaren tikkasavotassa yhteisymmärrys kuvauskohteiden kanssa syntyi varsin helposti

Lumihiutaleet näyttävät samanlaisilta, vaikka niissä on pieniä eroja – vain laboratoriossa on onnistuttu luomaan identtisiä hiutaleita

Miksi pohjantikka tekee havupuihin pieniä reikiä? Miksi lumettomassa metsässä on talvellakin vihreää? Asiantuntijat vastaavat

Lauri Ijäs tuntee Petäjäveden Urrian kolmion eläinlajit, mutta tänä talvena riistajälkien laskentaa Keski-Suomessa kiusaa lumipula

Luontokuvaaja otti kesästä kaiken irti: Suomen suurin ja komein vesiperhonen, jatulisirvikäs, suostui pitkän odotuksen jälkeen Jussi Murtosaaren kuvattavaksi

Lukija ihmetteli kummallista kuhinaa kukkaruukussa vehkapalmun juurella – Jyväskylän yliopiston tutkijatkin ihmettelivät pulleita pötkäleitä

Tero Linjama on äänittänyt lähes kaikkien Suomessa pesivien lintujen laulua – kiinnostusta tallenteisiin on Yhdyvalloissa asti

Sinitiainen oli vielä 1800-luvulla harvinainen näky, mutta nyt se on lintulautojen vakiovieras

Viime syksyn tikkavaellus toi Keski-Suomeen tuhansia nokankoputtajia idän ja kaakon suunnalta

Luontokuvaaja ikuisti karhujen köyrinnän juuri oikeaan aikaan Suomussalmella – homma alkoi kääntyä nautinnosta nääntymyksen puolelle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.