Karhu ei ole enää uhanalainen laji vaan päinvastoin: se elää huippuvuosiaan

Suomen karhut elävät nyt kulta-aikaa. Karhujen määrä on 50 viime vuoden aikana jopa kymmenkertaistunut. Koko Suomessa arvioidaan elävän 1 800–2 000 karhua ja karhun voi tavata manner-Suomessa melkein missä tahansa.

Karhu luokiteltiin pitkään uhanalaiseksi eläimeksi, mutta vuonna 2015 luokittelu muutettiin ”silmälläpidettäväksi”.

– Yhtenä syynä statuksen muuttamiseen on vahva yhteys itärajan taakse. Venäjältä tulevat karhut pitävät Suomen karhukannan geneettisesti monimuotoisena, toteaa tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.

 

Tänä päivänä karhukannan kokoa seurataan aktiivisesti, mutta on mahdotonta sanoa, paljonko karhuja oli esimerkiksi 500 vuotta sitten. Se kuitenkin tiedetään, että 1700-luvulla karhuja metsästettiin niin paljon, että 1800-luvun lopulle tultaessa karhut olivat hävinneet Etelä-Suomesta ja 1900-luvun alussa myös Keski-Suomesta.

Karhu on ollut aina haluttua riistaa, mutta aikanaan aktiivisen metsästyksen taustalla vaikuttivat pakottavat syyt.

– Menneinä vuosisatoina Suomessa oli paljon pientiloja, joille yhdenkin lehmän menettäminen karhulle oli dramaattinen takaisku, Kojola sanoo.

 

 

Karhut ovat aina kulkeneet suvereenisti itärajan poikki ja vaikuttaneet Suomen karhukantaan, mutta vasta 1970-luvulla käynnistyneet rauhoitustoimet alkoivat tuntuvammin lisätä karhujen määrää.

Ilpo Kojola kertoo, että tietyt Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitoyhdistykset päättivät rauhoittaa karhun ajatuksena, että alueesta muodostuisi myöhemmin haluttu metsästyskohde.

– Keskeisin vaikutus on silti ollut vuonna 1993 säädetyllä metsästyslailla. Tuolloin karhun metsästykseen otettiin kestävyyden periaate. Metsästyksen on tapahduttava kantaa vaarantamatta.

Nykyisin karhukantaa verotetaan 8–10 prosenttia vuosittain. Syksyllä 2018 karhuja kaadettiin enemmän, koska etenkin Pohjois-Karjalassa on nähty tarvetta kannan hienoiseen leikkaamiseen.

– Mielestäni Suomessa on hyvä aktiivisen kannanhoidon malli. Tietoa karhukannan koosta kerätään aktiivisesti ja kehitykseen reagoidaan, Kojola sanoo.

Tutkimusprofessorin mukaan osa karhuista osaa väistää metsästäjää viettämällä metsästysajan Venäjän puolella. Kokeneet karhut reagoivat metsästysajan alkamiseen, koska ne aistivat jonkin muuttuneen elinympäristössä.

Vielä ei tarkkaan tiedetä, millaisia viestintäkeinoja karhuilla on, mutta mahdollisesti karhut tunnistavat esimerkiksi lajikumppaneiden stressitilan hajuaistinsa avulla.

 

Karhu on melko hidas lisääntymään verrattuna muihin suurpetoihin, mutta syntyvillä pennuilla on Suomen oloissa erittäin hyvä todennäköisyys selvitä aikuisikäiseksi asti.

Naaraat synnyttävät pentuja pääsääntöisesti joka toinen vuosi. Ensimmäiset pennut tehdään noin kolmivuotiaana ja viimeiset noin 20-vuotiaana. Yhden kesän pentueessa on keskimäärin 2,5 pentua.

– Karhuilla ei ole pariuskollisuutta eli naaras voi paritella saman kesän aikana useamman uroksen kanssa. Taustalla voi olla ajatus, että näin naaraat turvaavat pentujensa elämän. Vieraat urokset saattavat surmata pentuja, koska ne haluavat saada naaraan jälleen paritteluhalukkaaksi, Ilpo Kojola kertoo.

Alkukesästä karhu- ja ihmisasukkaat ovatkin välillä napit vastakkain, kun emokarhut hakeutuvat ihmisasutuksen lähelle. Vaikka villieläimen tulo pihapiiriin ei ole aina ihmiselle mieluisaa, kyseessä on karhun tapa suojella poikasiaan.

– Naaras hakee turvaa uroksilta ja ottaa riskin tulla ihmistä lähelle suojatakseen jälkeläisiään.

Kojolan mukaan ruotsalaistutkijat ovat havainneet naaraskarhuilla myös muunlaisia keinoja varmistaa pentujen tulevaisuus ja hyvinvointi.

– On havaittu, että samoilla alueilla asuvat äidit ja tyttäret synnyttävät vuorovuosin jakaakseen elinpiirinsä resurssit tasaisesti.

Keski-Suomen karhukantaan kuuluu noin 130 aikuista karhua. Alkuvuodesta karhujen talvipesiin on lisäksi luvassa kolmisenkymmentä jälkeläistä.

Vielä 1970-luvulla tilanne oli vallan toinen. Metsästyksen vuoksi karhut olivat jättäneet Keski-Suomen lähes kokonaan ja vetäytyneet Pohjois- ja Itä-Suomeen.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan tilanne muuttui, kun Keski-Suomeen siirrettiin naaraskarhu silloisen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkijan Erik S. Nyholmin aloitteesta.

– 1980-luvulla saattoi olla myös itsekseen tänne kulkeneita yksilöitä, mutta kyllä aika suurella osalla keskisuomalaisia karhuja on ollut tämän naaraan geenejä, toteaa riistapäällikkö Olli Kursula Keski-Suomen riistakeskuksesta.

Kantaemo sijoitettiin Keski-Suomen länsiosiin, ja karhujen ydinaluetta olivatkin pitkään Keuruun ja Multian erämaat. Nykyisin karhuja löytyy jokaisesta Keski-Suomen kunnasta. Viime aikoina karhut ovat levittäytyneet myös Jyväskylään ja Laukaaseen.

– Yhdelläkään kunnalla ei silti ole omia nimikkokarhuja, koska etenkin urokset liikkuvat hyvin suurella alueella, jopa 50 kilometriä vuorokauden aikana.

Keski-Suomen karhukanta oli kasvanut 1990-luvun puolivälissä siihen kokoluokkaan, että maakuntaan voitiin myöntää ensimmäiset karhunkaatoluvat. Syksyllä 2018 maakunnassa kaadettiin 13 karhua.

Karhujen ja ihmisten rinnakkaiselo on sujunut maakunnassa kohtuullisen hyvin, mutta vuosittain karhut tuhoavat rehupaaleja ja -aumoja. Myös mehiläistarhavahingot ovat kasvussa.

– Kaikki karhut eivät välitä hunajasta, mutta jotkut yksilöt erikoistuvat pesien tuhoamiseen ja opettavat tavan myös pennuilleen, Olli Kursula kertoo.

– Viime kesänä korpilahtelaiset karhut hajottivat 59 mehiläispesää eikä niitä pysäyttänyt sähköpaimenkaan. Yksi karhu tunkeutui jopa mehiläistarhan tarvikevaraston seinän läpi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .