Kesän tuoja viipyy talven Afrikassa

Kaikille tuttu haarapääsky talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Tämä nyt heille lopuille hangoittelijoille tiedoksi, että on siis syytä nöyrtyä ja luopua virheellisestä ajatuksesta, että haarapääskyt talvehtisivat järvien pohjamudassa.

Koti-Suomessa olemme tottuneet näkemään haarapääskyt varsin paikallisina kesän tuojina tutun navetan vintillä vuodesta toiseen. Talvehtimisalueilla tilanne on toinen. Afrikassa haarapääskyt ovat nomadeja, eli ne etsivät koko ajan uusia ruokailualueita. Erityisesti niitä alueita, joilla on juuri satanut. Sade saa termiitit ynnä muut hyönteiset parveilemaan joukoittain ja näin on evästä tarjolla.

Afrikassa sateet vain tulevat ja menevät varsin nopeasti ja paikkaa on taas vaihdettava. Mutta mikäs siinä lennellessä, kun ei ole niitä navetan vintin pesässä rääkyviä penikoita huollettavana.

Puun tyvellä loikoili erityisen pitkäkoipinen lukki. Lämmin ja aurinkoinen syyssää oli ajanut sen piilostaan liikkeelle. Kiikutin otuksen mikroskoopin alle tarkempaan syyniin: metsälukki. Metsien lisäksi lajia tapaa puistoista ja puutarhoista, jopa soilta, tunturipaljakalta ja talojen seiniltä.

Hämähäkkieläimiin kuuluvat lukit ovat monille tuttuja. Ne ovat ahnaita petoja, mutta pedoillakin on petonsa. Tästä muistutuksena luonnossa tapaa usein raajarikkoja lukkeja. Irrottamalla raajansa lukki yrittää hämätä saalistajaa siinä toivossa, että tämä jäisi tuijottamaan maassa sätkivää kinttua. Lukit yrittävät myös karkottaa saalistajia pahanhajuisilla eritteillä.

Lukkeja on Suomessa 16 lajia. Uusi kirja Suomen lukeista ja valeskorpioneista kertoo näiden ihastuttavien eläinten biologiasta ja auttaa niiden tunnistamisessa. Syksy onkin oivaa aikaa lähteä lukkijahtiin.

Kirkkaina iltoina ja öinä kuuluu näinä aikoina taivaalta korkeita sirahduksia tuon tuostakin. Kyse ei ole tinnituksesta tai kuuloharhoista. Äänet kuuluvat pääosin räkätti-, laulu- ja punakylkirastaille, jotka muuttavat etelään.

Linnut suunnistavat ainakin osittain kirkasta yötaivasta hyödyntäen, joten silloin on meno kiivaimmillaan. Punakylkirastas on lähes täysin yömuuttaja ja se onkin usein yötaivaan tavallisin ääni. Laulurastas on selvästi punakylkirastasta vähälukuisempi yömuuttaja. Sopivalta paikalta, sopivalla kelillä voi tunnissa kuulla useiden kymmenien lintujen sirahtelua niiden ohittaessa kuulijan yön pimeydessä.

Syysmuutto on kiivaimmillaan syys-lokakuussa. Räkättirastas muuttaa sekä päivällä että yöllä. Hyvinä marjavuosina iso osa näistä linnuista viihtyy ilonamme aina seuraavan vuoden puolelle saakka. Pihlajanmarjat maistuvat kaikille rastaille heti punertumisestaan saakka. Marjoissa on makueroja, mikä selittänee joidenkin pihlajien selvästi muita suuremman suosion.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.