Kesäsäät suosivat vadelman kasvua

Kuluneen kesän vaihtelevat säät sateineen ja helteineen ovat koetelleet monia eliöryhmiä. Vadelman kohdalla vaihtelevat säät ovat kuitenkin osuneet onnekkaasti. Vadelma kasvaa erityisen runsaana kuivilla hakkuuaukeilla, ja kesän sateet tulivat vadelman marjomisen kannalta sopivasti. Marjoja muodostui Keski-Suomessa runsaasti.

Vadelman marja on kerrannaisluumarja ja muodostuu useista suurisiemenisistä pikkumarjoista, joista jokainen edellyttää siitepölyä muodostuakseen. Vadelma tuottaa runsaasti mettä, ja pölyttäjät vierailevat vadelman kukissa ahkerasti säiden salliessa.

Pölytyksen onnistumisesta kertoo marjojen lukumäärän lisäksi myös tämän vuoden marjojen suuri koko.

Monille tuttu ”vattumato” eli pienen kovakuoriaisen, vattukuoriaisen (Byturus tomentosus) toukka on tänä kesänä ollut harvalukuinen – vattujen poimijoiden iloksi.

Monille lintuja vähän harrastaville arktisen alueen kahlaajat ovat tuntematon joukko. Niihin kuuluvat pienimmillään vain västäräkin kokoiset sirrit, sekä miltei kuovin kokoiset punakuiri, tundrakurmitsa, pikkukuovi ja isosirri.

Miltei kaikki lajit ovat komeanvärisiä tiilenpunaisine juhlapukuineen (punakuiri, isosirri ja kuovisirri) tai tundrakurmitsa karismaattisine mustavalkoisine pukuineen. Heinä- ja elokuussa nämä voivat näyttäytyä Keski-Suomessa matkatessaan Siperiasta talvehtimisalueilleen.

Poutasäällä ja myötätuulessa linnut muuttavat silmänkantamattoman korkealla. Tarvitaankin lännen ja kaakon väliltä vastatuulta eikä pieni sadekaan ole haitaksi. Tällöin hankkiudutaan reittiveden suurta selkää kiikaroimaan, ja jos säkä käy, voi nähdä useita parvia, joissa on monta eri kahlaajalajia.

On elämyksellistä seuloa kiikarilla parvia ja yrittää määrittää hirmuvauhtia veden pintaa pitkin etenevästä joukosta mahdollisimman monta lajia.

Moni on varmaan noteerannut, että useilla hyönteisillä on mennyt tänä kesänä hyvin, ainakin määrällisesti. Päiväperhosia on lennellyt niityillä ja teiden varsilla ilahduttavan runsaasti.

Kotipuutarhoissa lentelee tällä hetkellä paikkauskollisia juuri kuoriutuneita neitoperhosia. Useat havainnoitsijat ovat ihmetelleet kukkiin kasautuneita mustakeltaisia tuomaansääskiä. Ei-niin-toivottuina olemme saaneet kohdata paljon hyttysiä, ampiaisia ja kaalikoita.

Puutarhakasveja ovat vaivanneet myös kempit ja kirvat. Mutta eivät sentään kaikki lajit ole pärjänneet hyvin. Tämä on hyvinkin luonnonlakien mukaista.

Tuomet säännöllisesti aavemaiseen seittiin kietovia kehrääjäkoita on ollut tavallista vähemmän. Samoin lehmusten kirvoja on huomattavan vähän – siten myös niistä alas satava tahmea mesikaste ei tahraa kaikkea allaan olevaa.

Vuosittain vaihtelevat säät pitävät osaltaan yllä luonnon monimuotoisuutta!