Kevyttä ravia ja komeasarvinen pukki – lajin suomalainen nimi tulee sen elintavoista

Juttusarjassa kuvaamisen ammattilainen antaa vinkkejä sekä kertoo omista kokemuksistaan.

Maaliskuun alussa minulle järjestyi tilaisuus päästä tutustumaan suomalaisten kuusipeurojen elämään. Kollega Lohjalta tiesi ja tunsi paikan, jossa näiden sirojen hirvieläinten kuvaaminen voisi onnistua. Vierailimme pienellä porukalla paikalla kahteen otteeseen, kerran aamulla ja illalla.

Alueelle on järjestetty talviruokintaa jo useamman vuoden ajan ja peurat ovat siten myös hieman tottuneet ihmisiin. Tämä voisi mahdollistaa myös kuvat ilman suurempia ennakkovalmisteluja.

Kuusipeura viihtyy parhaiten laumoissa, jotka ovat suurimmillaan juuri talvella. Kiima-aika on päättynyt vuodenvaihteen tienoilla ja pukit haaremeineen suvaitsevat nyt myös toisiaan. Pukit tunnistaa joukosta helposti, sillä niiden päitä koristavat vielä komeat, yläpäästään lapamaiset sarvet. Sarvet putoavat kevättalvella ja uudet aloittavat heti kasvunsa. Nuoret pukit kasvattavat ensimmäiset sarvet jo toisena elinvuonnaan. Naarailla ei ole sarvia lainkaan.

Ensimmäinen kohtaaminen oli illansuussa. Lähestyimme eläinten ruokintapaikkaa jalkapelillä pienen metsikön suojassa. Metsän vaihtuessa pelloksi avautui myös näkymä pellon heinäpaalille. Aivan kuten kollegani oli luvannutkin, lauma oli paikalla syömässä. Pellolla oli lähes 30 kuusipeuraa. Nopeasti laskettuna koolla oli noin 20% Suomen koko metsästysajan jälkeisestä kannasta – huimaa.

Ensimmäiset kuvat syntyivät nopeasti valon käydessä jo vähiin. Pienen lisälenkin jälkeen kuusipeuroja löytyi myös muualta. Osa paikkakunnan asukeista oli vasta siirtymässä iltapalalle. Pienellä kyttäämisellä myös näistä uusista tulijoista saatiin joitakin otoksia.

Lajin suomalainen nimi tulee sen elintavoista. Peurat hakeutuvat talvisin mielellään kuusikoihin kylmältä viimalta suojaan. Jostain syystä lajin alkuperäiseen nimeen ei olla oltu tyytyväisiä ja niinpä suomalainen nisäkäsnimistötoimikunta päätyi vuonna 2008 siihen, että lajin suomenkieliseksi nimeksi tulisi täpläkauris. Tämä ei kuitenkaan ole saavuttanut varauksetonta suosiota ja esim. Suomen Metsästäjäliitto suosittelee lajista edelleen nimeä kuusipeura, joka esiintyy myös voimassa olevassa metsästyslaissa.

Seuraavaan aamuun kohdistui paljon odotuksia, sillä valaistus oli erinomainen kuvausta ajatellen. Paikalla oli kuitenkin vain muutamia peuroja, joista osa vielä ujosteli tulijoita metsän puolella. Ruokinnalla päivysti kaksi suurta pukkia, jotka eivät jaksaneet meistä kameran ulkoiluttajista juuri välittää. Paras valo jäi kuitenkin hyödyntämättä, sillä hienosti aurinkoa varjostanut ohut pilviverho ehti hävitä ja valo kävi turhan kovaksi, kun kuvaussuunta oli täysin vastavaloon. Lajikuvat talvisista kuusipeuroista lämmittävät kuitenkin mieltä, varsinkin kun kyseessä oli itselleni ihan uusi tuttavuus.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: http://www.ksml.fi/aiheet/Luonto_kuvaan

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .