Kiiltomatonaaraalla on oma valomainos, jolla se houkuttelee koiraita – nyt on hyvä hetki bongata niitä

Kevätkesä on sopiva aika bongata kiiltomatoja, tai nimenomaan niiden toukkia. Toukat liikkuvat nyt varsin vilkkaasti, ja useimmin niitä kohtaa metsäteillä ja poluilla. Hiekkapinnalta toukat on helpompi havaita kuin kasvillisuuden joukosta.

Toinen hyvä havainnointiaika kiiltomadoille on loppukesän pimeinä öinä, jolloin erityisesti naaraiden valomainokset paljastavat lajin elinpiirit. Myös koiraat ja toukat tuottavat valoa, mutta paljon naaraita heikommin.

Toukkienkin kemiallista valoa tuottavat alueet ovat nähtävissä päivänvalossa ruumiin viimeisten jaokkeiden vatsapuolella. Ne erottuvat selvästi kuultavan vihertävän valkean värityksensä ansiosta.

Kiiltomatohan on kovakuoriainen, jonka naaraat muistuttavat kovasti toukkia. Valon avulla ne houkuttelevat suurisilmäisiä koiraita luokseen.

Tänä vuonna kiiltomatojen toukista on tullut ilahduttavan paljon havaintoja ja kyselyjä. Taannoin lajin epäiltiin vähentyneet merkittävästi, mutta nyt tilanne näyttää paremmalta.

Majava ei riemastuta

Aurinko lämmittää ja purot solisevat. Majavapadon alta ei kuitenkaan juuri veden ääniä kuulu, niin tiukaksi nämä luonnon ekosysteemi-insinöörit rakentavat patonsa.

Majava on Euroopan suurin jyrsijä. Suomessa tavataan kahta majavalajia. Alkuperäistä euroopanmajavaa ja Pohjois-Amerikan tuliaista, vahingossa tänne vuonna 1937 istutettua amerikanmajavaa. Majavan siirtäjät eivät nimittäin tienneet tuovansa Suomeen uutta lajia vapauttaessaan seitsemän amerikanmajavayksilöä Suomesta hävinneiksi luultujen majavien tilalle.

Amerikanmajavan kanta kasvaa melko tasaista vauhtia ja uhkaa alkuperäistä majavaamme, joita löytyy eniten Lounais-Suomesta Pohjanmaalle ulottuvalta alueelta. Amerikanmajava onkin luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.

Keski-Suomen majavat ovat kaikki amerikanmajavia, joita täällä asustelee Luonnonvarakeskuksen muutaman vuoden takaisen arvion mukaan vajaassa sadassa pesässä noin 400 yksilöä.

Majavan ilmaantuminen omille maille ei monestikaan herätä maanomistajissa riemunkiljahduksia. Kun majava nostattaa padolla tulvan metsään, puut kuolevat.

Lahopuu itsessään on luonnon monimuotoisuudelle tärkeää. Uuteen kosteikkoon ilmaantuu myös vesiselkärangattomia, jotka taas houkuttelevat paikalle hyönteissyöjiä, kuten vesilintuja poikasineen, sammakoita ja lepakoita. Monimuotoisuuden kannalta majavat lienevätkin yksiä tärkeimmistä nisäkkäistä.

Hanhien reitti vaihtui

Lauantai-iltapäivänä 25.5. nähtiin Keski-Suomessa poikkeuksellisen komeaa arktisten hanhien muuttoa. Muuttorynnistys kesti vain muutaman tunnin, mutta oli sitäkin komeampaa.

Pääosaa näyttelivät valkoposkihanhet, mutta myös sepelhanhet yllättivät tällä kertaa olemalla esillä satojen ja jopa tuhannen yksilön parvina.

Yli tuhat hanhea havaittiin monin paikoin aina Toivakasta Laukaaseen ja Jyväskylästä Äänekoskelle. Komein lukema kirjattiin Jyväskylän Säynätsalossa, jossa ynnättiin vain noin kolmessa tunnissa melkein 5 000 valkoposkihanhea sekä reilut 1 500 sepelhanhea.

Poikkeuksellisen muuton taustalla lienevät tuuliolot, ja saderintamilla lienee niin ikään oma osuutensa hanhien sortamiselta totutulta reitiltä.

Normaalisti näiden hanhien pääjoukot menevät Suomenlahtea pitkin koilliseen ja edelleen Siperiaan, mutta tällä kertaa voimakas etelätuuli työnsi hanhet Sisä-Suomeen asti.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .