Kirvat maistuvat Suomen kansallishyönteiselle

Kesällä moni on todistanut leppäkerttujen massaesiintymistä. Leppäkertulla tarkoitan nyt meille kaikille tuttua seitsenpistepirkkoa, jonka oransseissa peitinsiivissä on seitsemän mustaa pistettä.

Leppäkerttuja, tai oikeammin leppäpirkkoja, on Suomessa yli 60 lajia. Seitsenpistepirkko lienee niistä yleisin.

Lajin toukkia näkyi runsaasti etenkin loppukesällä. Loppukesän toukat ovat jo toista sukupolvea. Toukkien siniharmaassa ruumiissa on kelta-oransseja laikkuja sekä mustia nystyjä. Toukan kuusi jalkaa ovat pitkät, joten se ei juurikaan muistuta matomaisia toukkia.

Sekä aikuisia että toukkia löytää monilta kasveilta. Etenkin heinä-elokuussa yhdeltä pietaryrtiltä saattoi laskea kymmeniä yksilöitä. Syykin oli selvä: kirvat. Seitsenpistepirkon aikuiset ja toukat syövät kirvoja, ja niitä pietaryrttien varret olivat mustanaan.

Helteinen kesä edesauttoi osaltaan pirkkojen menestystä, ja aikuisia kulkeutui Suomeen myös rajojemme takaa. Seitsenpistepirkko on luontainen tuholaistorjuja ja Suomen kansallishyönteinen.

Metsäkauriit kasvimaalla

Puutarhuri pettyy kasvimaan kastelureissulla. Punajuurten varret ovat kadonneet yön aikana parempiin suihin. Pienet sorkanjäljet kasvimaalla paljastavat tekijäksi metsäkaurislauman.

Kasvanut metsäkauriskanta on tuonut kauriit yhä useamman puutarhurin ja hyötyviljelijän kiusaksi. Myös tiheä ilveskanta ajaa kauriita ihmisasutuksen lähelle. Ihmisten läheisyys luo kauriille turvaa pedoilta, mutta vastavuoroisesti kauris saattaa aiheuttaa harmia monille ihmisille.

Metsäkauriille kelpaavat ravinnoksi monet puutarhakasvit tulppaaneista perunanvarsiin. Sen varsinaista herkkua vaikuttaisi kuitenkin olevan lehtikaali. Se lähtee ensimmäisenä, jos sitä vain on tarjolla.

Paras tapa suojata hyötykasvit metsäkauriilta onkin kasvimaan ja puutarhan tai siellä olevien kasvien aitaaminen. Puutarha- ja kasvimaatuhojen lisäksi metsäkauriit lisäävät myös puutiaisten eli tuttavallisemmin punkkien määrää ihmisasutusten liepeillä. Punkit saavat kauriilta kipeästi kaipaamansa veriaterian.

Hevosmuurahaiset alivuokralaisena

Edellisissä luontopaloissa oli juttua hevosmuurahaisten elämästä metsissä. Useimmin näistä muurahaisista kysellään, kun ne kohdataan puurunkoisissa rakennuksissa. Yleensä silloin ollaan – osin syystäkin – kovin huolissaan talon kohtalosta.

Pystypuiden ja kantojen ohella hevosmuurahaiset voivat kaivertaa pesäsokkelonsa myös hirsiin, monesti mökin alatukirakenteisiin piiloon omistajan katseilta. Useimmin muurahaisten olemassaolon havaitsee ainoastaan niiden parveilun aikaan, jolloin siivellisiä koiraita ja tulevia kuningattaria lentelee kömpelösti sinne tänne sankoin joukoin ja kävelee seinillä ja lattioilla. Hevosmuurahaisten pesä voi olla myös vaikkapa eristemateriaalissa, kuten styrox-muovissa.

Talon omistajan epätoivoinen ja ainoa kysymys on luonnollisesti: miten otuksista pääsee eroon ja pelastetaan talo? Muurahaiset voi onnistua häätämään torjunta-aineilla. Tätä varten muurahaisten polkua pitää seurata ja paikantaa pesä kulkureitin päästä. Myös talon ympäristö pitää tutkia huolella, sillä muurahaisyhdyskunnalla on yleensä useita pesiä, joista osa voi olla läheisissä puissa tai kannoissa. Näistäkin pitää muurahaiset häätää samaan aikaan kuin talosta.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .