Kivi kengässä – vuosien jahtaamisen jälkeen tundrakurmitsa tallentui filmille

Tundrakurmitsaa tavataan Suomessa vain läpimuuttajana.

Aloitin digikuvauksen keväällä 2004. Sitä edelsi lähes kolme vuosikymmentä diakuvausta. Filmi piti malttaa pujottaa huolellisesti kameraan ja poistaa varovasti.

Nuorena ja vähävaraisena yritin saada filmistä kaiken irti ja rullasta mahdollisimman monta kuvaa. Välillä tämä pihtailu kostautui, kun filmi ei tarttunut kiinni eikä lähtenyt pyörimään. Näin tapahtui ainakin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla pussitiainen jäi kuvaamatta ja toisella kerralla saman kohtalon koin tundrakurmitsan kanssa.

Pussitiaisen onnistuin paikkaamaan keväällä 2015. Tundrakurmitsa oli siis viimeinen tällainen kivi kengässä. Laji on sisämaassa melko harvinainen levähtäjä, jota ei ole kohdalleni sattunut. Toiveet olivatkin korkealla, kun laji nähtiin Laukaassa 10. syyskuuta. Paikalla kuulin harmikseni lintujen säikkyneen paikallista koiranulkoiluttajaa ja poistuneen taivaalle, vesiperä taas kerran.

Lintu löytyy Rantasalmelta

Maanantaina 12. syyskuuta yksi lepäilevä tundrakurmitsa oli nähty pellolla Rantasalmella. Samasta linnusta tehtiin havainto myös seuraavana aamuna kello 8.30. Minulla oli pakollinen meno vasta illalla, joten pikainen päätös vierailla Rantasalmella oli helppo tehdä.

Ohitin Pekka Lipposesta ja Kalle Kustaa Korkista nimensä saaneen Rinssi Everstin rakennuksen jo ennen puoltapäivää ja saavuin paikallisen sinimailaspellon reunaan. Sato oli korjattu ja pelto oli ruskealla sängellä ja jo osin käännettynä mullokselle.

Pienellä kiikaroinnilla silmiini osuu muutama kurmitsa. Viisi ruskeata kapustarintaa, mutta aina kannattaa tarkistaa. Päästyäni muutaman kymmenen metrin päähän linnuista ponnahtaa pellosta esiin yksi hieman suurempi ja harmaampi otus – tundrakurmitsa.

Tunkeilija aiheuttaa jännitysnäytelmän

Ehdin saada muutaman kuvan, kun kohtalo puuttuu peliin. Saalistava varpushaukka lähestyy vauhdilla ja paniikki valtaa kurmitsat. Parvi lehahtaa silmittömään pakoon ja saa seurakseen vielä yhden tyllinkin. Haukka jää nuolemaan näppejään, mutta sama kohtalo uhkaa minuakin.

Parvi tekee laajan kaarroksen läheisen järvenlahden päällä ja pelkään jo pahinta. Lopulta linnut kaartavat takaisin peltoaukealle ja laskeutuvat mullokselle syömään. Pelästyneet otukset eivät ole parhaita mahdollisia malleja, joten päätän itsekin pitää lounastauon. Tunnin kuluttua yhteistyö sujuu jo rauhallisemmissa merkeissä. Päivän saldo oli 90 säästettyä ruutua, joista tusina on varpushaukasta, mutta muissa kuvissa on tundrakurmitsa.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: www.ksml.fi/teemat/era-ja-luonto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.