Kivien punastuminen on ajan kysymys – kivipinta on äärimmäinen kasvupaikka, jolla ei moni eliö pysty elämään

Kivikkoisten metsien pikkuteiden penkoilla maisemaa saattavat hallita punaiset kivenlohkareet. Kiven pinnan on peittänyt Trentepohlia-sukuun kuuluva viherlevä.

Kivien punastuminen on ajan kysymys. Metsäteitä rakennettaessa maan povesta paljastuu puhdasta kivipintaa. Kivipinta on äärimmäinen kasvupaikka, jolla ei moni eliö pysty elämään.

Punainen Trentepohlia-viherlevä on ensimmäinen silminnähtävä kivipinnan asuttaja. Se muodostaa erittäin tiukasti kivessä kiinni olevan kasvuston. Ajan myötä muutkin eliöt saavat kivestä otteen.

Kilpailua elintilasta käydään millimetri millimetriltä vuosikymmeniä. Väistämättä kivet sammaloituvat ja jäkälöityvät, punaisen Trentepohlian valtakausi on ohi ja se väistyy huomaamattomaksi. Kunnes puhdasta kivipintaa on taas tarjolla.

Lintujen pesinnöistä

Kevät oli lämmin ja aurinkoinen. Linnut saivat pesinnät käyntiin loistavissa olosuhteissa. Kesän kynnyksellä näyttää siltä, että esimerkiksi rastaiden ja tiaisten pesinnät ovat onnistuneet varsin hyvin. Erityisesti rastaiden ensimmäinen poikasaalto on jo kohta itsenäistynyt, ja mahdollisuudet toisen katraan kasvatukseen ovat olemassa. Tiaisillakin on ensimmäiset paenneet ulkosalle pöntöistä.

 

Kuitenkin viime vuosien tapaan kesän alussa iskee kylmän purkaus, niin nytkin. Pitkään jatkuessaan, ja jos sadetta tulee vielä lisänä reilummasti, ovat lintujen pesinnät isossa tuhoutumisvaarassa kylmyyden ja ravinnon vähyyden vuoksi.

Pikaisella analyysillä ainakin edellä mainittujen pesinnät ovat melko turvassa, mutta kesä näyttää, miten on Afrikan suunnalta saapuneiden onnistumisen laita. Suurin osa niistä vasta aloittelee pesintää, joten sää ehtii vielä muuttua suotuisammaksi.

Vesien vipeltäjät

Maapallon pinta-alasta suurin osa on vettä. Suomi on tuhansien järvien maa. Silti vesissä elää yllättävän vähän hyönteisiä. Tai ollaan tarkkoja: aikuisia hyönteisiä, sillä sudenkorentojen, päivänkorentojen, koskikorentojen, vesiperhosten ja monien sääskien toukat kehittyvät järvien ja jokien pohjassa.

Aikuisista vesissä viihtyvät tietyt kovakuoriaiset, kuten komeat sukeltajat ja pinnan läheisyydessä siksakkia uivat hopeasepät. Nämä ovat myös mainioita lentäjiä, ja niitä voi löytää vaikkapa mökkirannan vesisaavista. Ja saattaapa maalaamaton peltikattokin huijata yksinkertaista kuoriaista laskeutumaan – joskus niin, että ropina käy.

Myös eräät luteet, kuten malluaiset ja sauvalude, sukeltelevat sujuvasti. Varsinaisten sukeltavien otusten lisäksi moni viihtyy vesien pintakalvolla ja kasvillisuudessa. Luteisiin kuuluva vesimittari lienee tutuin.

Lumpeen lehtiä rei’ittävä kovakuoriainen, lummenälvikäs, on myös mökkirantojen vakioasukas. Näitä pintaliitäjiä on helppo havainnoida laiturilta.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .