Kivitasku

Kivitaskukoiraan tunnistaa tummasta naamarista. Naaraalla naamari näkyy vain heikosti. Aikuisen linnun selkä on harmaa. Koiraan siivet ovat mustat. Nuorilla ja talvipukuisilla linnuilla siivet ovat ruskeat.

Laji on kovin arka ja käytös on hermostuneenoloista. Lintu istuu usein näkyvällä paikalla, keikuttaa nykivästi pyrstöään ja niiailee jatkuvasti.

Ääntely muistuttaa kivien kopinaa. Siitä laji on saanut nimensäkin. Kivitasku viihtyy karuilla joutomailla, rannoilla ja teiden varsilla. Keski-Suomessa laji on harvinaistunut, mutta on kuitenkin harvalukuinen pesimälintu. Läpimuuttajana se on tavallinen.

Kevätmuutto alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuussa. Saapumisennätys on 6.4. Kesällä varttuu yksi poikue.

Ravinnokseen kivitasku pyydystää hyönteisiä, hämähäkkejä ja matoja. Syysmuutto päättyy yleensä lokakuun alkuun mennessä. Talveksi kivitaskut muuttavat trooppiseen Afrikkaan.

Rinnakkaisnimiä on runsaasti, mm. kivirastas, raunioruntti, hiistakka, hiitattari, sujakki, hylkkä.



- Ruumiin pituus 15–16 cm

- Pesä maassa, usein louhikoissa

- Ääntely kuin kivien kalinaa

- Hyönteissyöjä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.