Kohti terävää luontovalokuvaa, osa 1/5

Dokumentoivassa luontokuvauksessa terävyys on yksi onnistuneen kuvan perustekijä. Tätä tarkoitusta palvelevat arvokkaat objektiivit, painavat jalustat, suuret ISO-arvot, nopeat suljinajat, kuvanvakaajat sekä kameroiden erilaiset automaattitarkennustavat.

Luontokuvaaja sijoittaa usein kuvauskalustoonsa suuria summia ja haluaa rahoilleen vastinetta. Pyrkimyksenä ovat terävät kuvat, joita ei kuitenkaan synny itsestään vaikka tekniikka olisikin uusinta. Onnistunut lopputulos riippuu monista osatekijöistä, joiden merkitys vain korostuu olosuhteiden muuttuessa haastaviksi. Vähäinen valo ja kaukainen kohde on aina haastava tehtävä.

Suljinaika

Hyvässä valaistuksessa terävyysongelmia ei yleensä synny. Automaattitarkennukset toimivat nopeasti ja tarkasti, voidaan käyttää nopeita suljinaikoja ja pieniä herkkyysasetuksia.

Käsivarakuvauskin on mahdollista. Vanha ohje käsivarakuvaukseen on ollut käyttää suljinaikaa, joka vastaa sekunninosina vähintään objektiivin polttoväliä. Näin ollen 28–millisellä suljinajan tulee olla vähintään 1/30 s tai 400–millisellä 1/500 s. Pitkä tele ja lähikuvaus vaatii useimmiten vielä nopeampia suljinaikoja. Satunnaisesti teräviä kuvia saattaa toki syntyä muillakin asetuksilla, joten tilanteen tullen kannattaa aina yrittää.

Uusien objektiivien kuvanvakaajat helpottavat käsivarakuvausta suuresti. Ensimmäiset vakaajat mahdollistivat 2-3 aukkoa hitaammat suljinajat tavallisiin objektiiveihin verrattuna. Nykyiset toisen sukupolven vakaajat lupaavat neljä aukkoa hitaammat suljinajat. Vakaajia löytyy hyvinkin erilaisista linsseistä.

Sokeasti valmistajan lupauksiin ei kannata luottaa vaan kannattaa kokeilla itse. Kun vakaaja on esim. zoomissa, jonka polttoväli vaihtelee välillä 18-200 milliä, saattaa käsivarakuvien terävyys vaihdella polttovälistä riippuen. Kokemusten perusteella jalustalta kuvatessa esim. vakaajalla varustetulla 500-millisellä saa pääsääntöisesti teräviä kuvia, kunhan suljinaika on vähintään 1/250 s. Suljinajan pidetessä kannattaa ottaa käyttöön sähköinen lankalaukaisin, jolla homma toimii varsin hyvin vielä suljinajalla 1/60 s. Tätä lyhyemmillä ajoilla kohteiden oma liikkuminen aiheuttaa usein liike-epäterävyyttä.

Varsinainen ongelma on kuvaaminen pitkällä telellä suljinajoilla 1/30 –1 s. Tuntuu, ettei mikään jalusta estä hienoista tärähdystä, joka syntyy peilin ja sulkimen toiminnasta. Peilin voi lukita ylös, mutta sulkimelle ei voi tehdä mitään. Usein paras tapa on kuvata ilman jalustaa tukemalla kamera esim. hiekkapussin varaan, kun betoniinkaan ei yhdistelmää voi valaa. Tärkeää on saada laitteistolle monipistetuki, jalustassa kaikki on kiinni yhdellä ruuvilla.