Koiran valinta on tarkkaa puuhaa, johon liittyy erilaisia uskomuksia: "Mitä mustempi kitalaki, sitä parempi koira"

Uuraislainen Jani Määränen, 36, kuluttaa lukuisia tunteja etsiessään omille suomenajokoirilleen sopivia sulhasia. Talvitien kennelin omistaja haluaa, että pennut saavat mahdollisimman hyvän geeniperimän, ja uroskoiran ominaisuudet täydentävät sopivasti omien narttukoirien ominaisuuksia.

Tänä keväänä astutusvuorossa on Meripojan Hely, jonka sulhanen Jahti-ukon Julius löytyi Alahärmästä. Sulhasen etsintä käynnistyi samalla tavalla kuin aikaisemminkin.

– Useimmat etsivät uroksilleen narttuja, mutta minä etsin nartulle urosta, Määränen kertoo.

– Keskityn lähinnä koiran käyttöominaisuuksiin, koska en harrasta itse näyttelytoimintaa. Etsintä alkaa seuraamalla syksyn ajokokeiden tuloksia. Kun vastaan tulee mielenkiintoinen ja hyvin ajokokeissa menestynyt koira, tutkin tuloksia myös edellisvuosilta.

Nykyisin ajokokeiden koepöytäkirjat ovat verkossa nähtävillä ja ne kertovat hyvinkin tarkkaa tietoa koiran metsästysominaisuuksista.

– Tuomarit arvostelevat muun muassa koiran haukun, haun ja äänen. Ajokokeessa koira ajaa kahta jänistä ja pisteitä saa esimerkiksi siitä, kuinka nopeasti koira saa jäniksen liikkeelle. Lisäksi kuunnellaan koiran ääntä ja mahdollisia taukoja haukkumisessa. Pitemmät tauot vähentävät pisteitä.

Määräsen mukaan ajokokeita kiertävien koiranomistajien piirit ovat melko pienet, ja aina joltakin löytyy tietoa mielenkiinnon alla olevista koirista.

– Puskaradio toimii hyvin, mutta toisaalta sitä tuntee jo itsekin paljon koiria ja kenneleitä. Hyviä koiria voi löytyä muualtakin kuin valtakenneleistä, hän sanoo.

Määränen on mieltynyt pohjoisen koiriin. Esimerkiksi Helyllä on paksu karvapeite ja hyvä tassujen kestävyys. Lisäksi Helyllä on hyviä metsästysominaisuuksia.

Ajokoetulosten lisäksi Määränen tutkii koirien sukupuita. Jos näyttää, että uroskoira onnistuu periyttämään hyvin ominaisuuksiaan omille pennuilleen, koira voi nousta potentiaaliseksi sulhaskandidaatiksi.

Kennelin omistajana Jani Määränen tekee parhaansa, että uudet pennut saavat hyvän geeniperimän. Varmuudella ei kuitenkaan voi sanoa muutaman viikon ikäisistä pikkupennuista, mikä niistä kasvaa huippuyksilöksi. Määräsen periaatteena onkin, että koiran ostaja saa tehdä valinnan itse.

– Pennun valintaperusteita lienee yhtä paljon kuin on koiran ostajiakin. Osa kaivaa jäniksenkorvan pakkasesta ja seuraa, mikä pentu käy siihen ensimmäisenä kiinni.

– Toiset taas katsovat koiran suuhun. Mitä mustempi on koiran kitalaki, sitä parempi on koira. Joku arvostaa rauhallista, toinen taas kaikkein aktiivisinta pentua.

Pennun valinnan taustalla on paljon erilaisia uskomuksia. Jos on kerran omistanut hyvän koiran, kiinnittää samoihin ominaisuuksiin huomiota seuraavallakin kerralla.

Suomen ajokoirajärjestön kanta on, että yhdellä uroskoiralla ei saisi olla yli 150 jälkeläistä. Tällä turvataan geeniperimän säilyminen monimuotoisena. Määräsen mielestä nartuilla puolestaan riittäisi 2–3 pentuetta koiraa kohti. Virallinen kanta Kennelliitossa on korkeintaan viisi pentuetta narttukoiraa kohti.

Määränen ei halua rahastaa koirillaan. Jos itsellä on tarvetta uusille pennuille tai jos kyselyjä alkaa tulla enemmän, pentuja teetetään. Edellisen kerran talossa oli pentue vuonna 2016.

– Toivon, että tälläkin kertaa olisi aikainen kevät ja pennut saisivat kasvaa pihalla olevassa koiratalossa. Viimeksi koirat oppivat käymään tarpeillaan pihalla, ja omistajat olivat tyytyväisiä, kun saivat valmiiksi sisäsiistin koiran.

Kun pentue sitten saapuu maailmaan, ainakin yksi pentu pääsee nuoren alle 25-vuotiaan metsästysharrastajan kasvatettavaksi.

– Olen itse saanut harrastukselta niin paljon, että haluan tukea nuoria harrastajia lahjoittamalla pennun ilmaiseksi. Viime kerralla hakemuksia tuli lähes 30.

Pentu tarvitsee paljon aikaa metsässä

Talvitien kennelin Jani Määräsen mielestä koiran perimä määrää paljon, mutta heikommillakin geeneillä varustetusta koirasta saa kelpo metsästyskoiran oikeanlaisella koulutuksella.

– Koira ei opi metsälle tarhassa tai sisällä vaan tarvitsee heti pienestä pitäen aikaa metsässä. Kun pentu on leimautunut parin viikon kuluessa uuteen omistajaansa, sen kanssa voi aloittaa metsäretket.

Määränen toteaa, että koirat ovat yksilöitä ja osa syttyy ajohommiin muita hitaammin. Esimerkiksi nartut ovat usein uroksia varhaiskypsempiä. Siksi koiralle kannattaa antaa reilusti aikaa päästä ajamisen makuun.

Joskus käy niin, että innokasta pentua juoksutetaan metsässä liian pitkään.

– Pentu ei vielä jaksa olla täyttä päivää metsässä. Jos se juoksutetaan pilalle, voi tulla ongelmia jalkojen kanssa tai muita rakenteellisia ongelmia. Pennulta voi myös mennä mielenkiinto koko touhuun, jos siltä vaaditaan liikaa, Määränen muistuttaa.

Suomenajokoirien ajokokeissa koira pitää saada kiinni ajojen välissä. Jos koiraa ei saa kiinni, suoritus hylätään.

Jani Määränen muistuttaakin, että koira pitäisi opettaa heti pienestä pitäen tulemaan luokse.

– Vihellyksen voi yhdistää ruokakupin antamiseen. Kun koira tulee metsässä luokse, se palkitaan makupalalla. Koira pitää välillä kutsua isäntänsä luokse myös kesken ajon.

Määränen toteaa, että pientä pentua kiinnostaa metsässä kaikki ja se touhuaa mielellään. Siksi luokse kutsumista pitää vain jaksaa harjoitella määrätietoisesti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .