Koreita kukkoilijoita

Lintukirjat antavat hyvät valmiudet lintujen tunnistamiseen. Piirretyt tyyppiyksilöt tuovat lajien tuntomerkit esimerkillisesti esille. Kirjat näyttävät linnut myös muissa kuin juhlapuvuissa ja auttavat asiasta kiinnostuneita tunnistamaan siivekkäät kaikkina vuodenaikoina. Yhden lajin kohdalla kirjojen tila ei millään riitä näyttämään lajin kirjoa kuin aavistuksen verran. Keväiset suokukkokoiraat ovat kaikki erinäköisiä, aivan kuin jokainen olisi oman lajinsa ainut edustaja. Väritys ja varsinkin kaulahöyhennyksen ja pään väritys vaihtelee aivan uskomattomasti. Nyt ei voi pidättäytyä lintukirjojen mallikuviin vaan määritys on tehtävä lintujen muodon ja mallin mukaan, ei niinkään värien.

Toukokuun lopulla suokukkokoiraat haketuvat perinteisille soidinpaikoille päivystämään. Sopivalta kummulta tähystetään ohilentäviä naaraita. Neidot nähdessään koiras yrittää herättää nuorikoiden huomion siipiä heiluttamalla ja hyppimällä. Mikäli naaraat osoittavat kiinnostusta sulhojen suuntaan, voi kukkojen kesken syntyä koviakin koitoksia, joissa mitataan voimia paikan johtavan koiraan asemasta. Naaraiden höyhenpuku on koiraisiin nähden vaatimaton eikä niiden ulkonäössä ole samanlaista vaihtelua.

Soitimen kuvaaminen onnistuu melko mukavasti piilokojusta sopivalla paikalla. Linnut ilmaantuvat paikalle heti auringon noustessa, joten paikalla pitää olla hyvissä ajoin. Toisaalta paikalle kannattaa tulla jo alkuillasta, sillä kiivaimpaan aikaan paikalla voi kuvata myös iltasoidinta. Toiminta hiipuu aamupäivän aikana ja iltapäivät ovat yleensä vailla tapahtumia. Linnut vaihtavat paikkaa tuon tuostakin ja soitimen tapahtumien pääpaikka riippuu naaraiden ilmaantumisesta. Mikäli naaraita ei ole näkyvissä, ovat koiraat usein passiivisia ja saattavat jopa ottaa torkkuja osan sulhoista pitäessä ympäristöä silmällä. Hyvinkin passiivinen sulhasmiesten joukko herää kuitenkin täyteen toimintaan aivan silmänräpäyksessä naaraiden ilmestyessä näkyviin, silloin pitää kuvaajankin olla valmiina. Aina ei soidin tarjoa näyttäviä turnajaisia, mutta silloin voi keskittyä ikuistamaan mitä monimuotoisimpia ja koreimpia koiraita. Suokukkojen määrä on viime vuosina ollut jyrkässä laskussa ja laji on Etelä-Suomessa pesivänä jo melkoinen harvinaisuus, Lapissa lajia on vielä monin paikoin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.