Korennon kuolema kaislikossa on koruton

”Korento laskeutuu aivan eteeni kelluvalle vesikasville ja alkaa munia”.

Toivakka 30.5.

+20 astetta, aurinko paistaa mutta tuulee melko navakasti luoteesta.

Kahlaan kumisaappaissa suojaisen järvenlahden rannalla. Hieno paikka, jossa pohja on hienoa hiekkaa ja kasvillisuutena harvaa ruovikkoa.

Ruovikon seassa, noin 30 senttiä vedenpinnan yläpuolella partioi ainakin kolme karvaukonkorennon koirasta. Ne ovat etsineet vastakuoriutuneita naaraita jo useamman tunnin. Otukset vaikuttavat väsymättömiltä, sille kertaakaan ne eivät ole pysähtyneet, syöneet tai levänneet.

Koiraat erottaa helposti paikalla runsaana lentelevistä ruskohukankorennoista, joita on suorastaan vaivaksi asti. Karvaukonkorennon takaruumista koristavat kirkkaansiniset kuviot, eivätkä ne istu, toisin kuin sukulaisensa. Ne ovat myös melko kookkaita, siipiväliä on lähes 10 senttiä.

Kuvaaminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta päätän yrittää lentokuvia laajakulmalla.

Säädän laitteiston manuaalitarkennukselle ja kuvausetäisyydeksi noin 60 senttiä, nopea suljinaika ja himmennystä mahdollisuuksien mukaan.

Alkaa erikoinen performassi, jossa hiippailen ruovikossa, kurottelen vaihteleviin suuntiin ja lauon kameraa lonkalta. Parin tunnin rupeama tuottaa parisataa ruutua, joissa jossakin voi olla karvaukonkorentokin.

Kollega alkaa kyllästyä ja ehdottaa siirtymistä jäätelölle. Sovimme, että kolmelta lähdetään. Matkalla rantautumispaikkaan tapahtuu jotain. Karvaukonkorento nappaa ilmasta kärpäsen ja laskeutuu ruo’olle syömään saalistaan. Saamme joitakin kuvia, mutta samalla korento paljastaa, ettei se ole väsymätön – iltapäivällä kuvaajallakin on toivoa.

Toivakka 31.5.

+15 astetta, aurinkoista ja melko tyyntä.

Nyt päätän panostaa iltapäivään. Kolmelta näen rannalla suurimman koskaan Suomessa kohtaamani hämähäkin. Rantahämähäkin koko jalkojen kanssa on lähes 10 senttiä. Mutta otus katoaa minulta.

Kuluu vartti ja läheisestä kaislikosta kuuluu hurjaa pärinää. Kurkistan kaislojen ja ruokojen välistä ja lopulta näen jotain lähes uskomatonta. Rantahämähäkki on yllättänyt kaislikossa levänneen karvaukonkorennon naaraan ja puree sitä selästä. Saan pari kuvaa. Vartissa iso korento on kuollut.

Naaraat ovat siis kuoriutuneet. Puolen tunnin päästä löydän yhden naaraan lepäämästä rannan järviruo’olta. Äärimmäisen varovainen lähestyminen tuottaa vain muutaman kuvan, kun korento pyrähtää lentoon. Ensin luulen sen pelästyneen minua, mutta nyt ei ollutkaan siitä kyse. Korento laskeutuu aivan eteeni kelluvalle vesikasville ja alkaa munia. Onnistun muutaman minuutin jälkeen kiertämään sen sivulle ja pääsen kuvaamaan vapaasti karvaukonkorennon naarasta, sen muniessa.

Ei hassumpi päivä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .