Kuikka

Mustavalkea väritys ja harmaa pää antavat kuikalle hienostuneen ulkomuodon. Linnun nimi tulee kuuluvasta soidinhuudosta. Kuikkia pesii harvakseltaan koko maakunnassa. Parhaiten ne viihtyvät karuissa ja kirkasvetisissä järvissä. Aivan lähellä ihmisasutusta kuikat eivät pesi.

Kuikan pesä on aina lähes vesirajassa, sillä linnun jalat ovat aivan ruumin takaosassa ja kävely vaikeaa. Tästä syystä kuikan pesintä ei tahdo onnistua säännöstellyillä järvillä.

Vedessä kuikka on sulavaliikkeinen. Lentotyyli on erikoinen. Linnun pää ja kaula näyttävät olevan alempana kuin muu ruumis.

Poikasia syntyy vain kerran vuodessa. Lentokykyyn varttuminen vie kaksi kuukautta.

Kuikkien ravinto koostuu pääosin kalasta. Pesimättömät linnut muodostavat kesällä kierteleviä parvia, joissa voi olla jopa 30 lintua.

Keväällä kuikat saapuvat heti vesien vapauduttua. Saapumisennätys on 16.4. Syysmuuttoa kestää aina järvien jäätymiseen asti. Talvella suurin osa kuikista on Mustallamerellä, josta ne palaavat Itämeren kautta.

Jotkut yrittävät talvehtimista myös Suomen vesillä. Arktisia kuikkia muuttaa Keski-Suomenkin läpi toukokuun lopulla. Parvissa voi olla kymmeniä lintuja.

Rinnakkaisnimiä ovat mm. isokuikka, kaakko, tohtaja.



- Ruumiin pituus 63–75 cm

- Pesä on syvennys vesirajassa

- Syö kaloja

- Huutaa omaa nimeään

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.