Kuvaaja teetti lasilaatikon, laittoi kameran sen sisään ja kahlasi järveen

Palstalla kuvaamisen ammattilainen antaa vinkkejä sekä kertoo omista kokemuksistaan.

Teetin vuosia sitten itselleni lasitusliikkeessä pienen, noin 20 senttimetriä kanttiinsa olevan akvaarion.

Tämä lasilaatikko on ollut lähinnä satunnaisessa käytössä alun kalakuvausrupeaman jälkeen. Minulla ei ole varsinaista vedenalaiskuvaamiseen soveltuvaa laitteistoa, joten kalat piti kuvata kuivalla maalla.

Pienessä lasilaatikossani on sen jälkeen vieraillut lyhyesti joitakin vesihyönteisiä ja sammakkoeläimiä. Viimemainitut ovat kuitenkin rauhoitettuja, joten niiden kuvaaminen on luvanvaraista. Lyhytkestoinenkin vierailu akvaariossa voidaan tiukasti ottaen tulkita häirinnäksi.

Kalojen kanssa homma on hieman vapaampaa. Taannoinen kuvausprojektini kalojen parissa käsitti lähinnä Keski-Suomen luonnossa esiintyvät lajit. Mielenkiintoinen ja opettavainen hanke, joka ei ole saanut hetkeen jatkoa.

Onneksi olen keksinyt akvaariolle myös hieman epätavallisempaa kuvauskäyttöä. Huomasin joskus, että voihan homman kääntää aivan päälaelleenkin eli laittaa kameran lasilaatikon sisään ja uittaa sitä sitten kahlaamalla.

Lasilaatikkoa uittamassa

Viime viikolla minulle tarjoutui mahdollisuus päästä näkemään ja jopa kuvaamaan itselleni aivan uusi täkäläinen kalalaji, puronieriä.

Laji on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, josta sitä on tuotu Eurooppaan jo kauan sitten. Suomeen lajia on istutettu ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla ja uudelleen vuodesta 1965 alkaen.

Kyse on lohikalasta, joka viihtyy virtaavissa vesissä. Puronieriä muodostaa usein tiheitä kantoja, joissa yksittäiset kalat jäävät pienikokoisiksi. Tämä sopi mainiosti, sillä mukana oli vain pieni akvaario. Muutama kala löytyi vaivattomasti ja niistä pienin oli hetken myös kuvauskohteena.

Karun puron pohjaa matkiva sisustus oli helppo tehdä muutamasta kivestä ja valmiiksi pestystä karkeasta hiekasta.

Kala lasilaatikossa ajaa asiansa lajikuvana, mutta muutenhan meininki on vähän kuin eläintarhassa kuvaisi. Olenkin keksinyt akvaariolle myös toisenlaista kuvauskäyttöä. Sijoittamalla kamera lasilaatikon sisään päästään aivan uudenlaisiin kuvakulmiin. Veden pintaa hipovat kuvat jäävät turvallisuussyistä muuten ottamatta.

Pienellä kallistamisella on mahdollista kurkistaa myös hieman pinnan alapuolelle. Tyynellä säällä on siten mahdollista saada kuvia, jossa on näkymä yhtä aikaa veden alle ja päälle.

Varsinaista kuvaamista edesauttaa suuresti, jos kamerassa on käännettävä takanäyttö. Ilman sitä kuvaamiseen tarvitaan kulmaetsin tai sitten homma on sommittelun ja tarkentamisen osalta lähinnä arvailua. Onneksi digiaikana lopputulos on heti nähtävissä ja useimpia tilanteita voi yrittää kuvata myös uudelleen heti saman tien.

Laitteiston kallistelu aiheuttaa nopeasti ongelmia, sillä akvaarion lasiin tarttuu helposti vesipisaroita. Ne puolestaan aiheuttavat kuviin epämääräisiä läiskiä, joita on hyvin hankala korjata edes jälkikäteen.

Kannattaakin pitää aina mukana riittävästi sopivia kuivaustarpeita.

Kuvauspaikan valinta on myös hyvin tärkeää. Sameassa vedessä pinnan alapuoliset kohteet jäävät helposti kovin tummiksi ja niistä puuttuu kontrasti sekä terävyys.

Kristallinkirkkaat vedet ovat Suomessakin vähissä, mutta sellaisen löytyessä kannattaa kuvata paljon. Itse olen kokenut erilaiset laajakulmat sopivimmiksi objektiiveiksi. Ne tuottavat laajan näkymän, runsaan terävyysalueen ja yleensä myös tarkentuvat riittävän lähelle, jopa lähikuvia varten.