Liito-orava sai kuvaajan kärppänä paikalle

Ensimmäisen kerran pääsin tutustumaan liito-oravaan 1970-luvun lopulla. Lehtiartikkelin innoittamana pääsin tapaamaan ihmisiä, joiden pihan linnunpöntössä piti kortteeria tämä mystinen nappisilmä. Päivystin paikalla parina iltana ja sain muutaman kuvankin, mutta elämyksenä tämä havainto teki sitäkin lähtemättömämmän vaikutuksen. Seuraavaan kohtaamiseen kului useita vuosia. Tuttavani kertoi liito-oravista toisessa pihapiirissä. Asia piti tarkistaa. Muistan kuvaamisesta lähinnä sen, että kiikuin tikkaiden varassa koivunoksalla pöntön tasolla. Hetken odoteltuani kapusi pöntöstä pikkuhiljaa kolme eri oravaa. Hämärissä filmille kuvaaminen vaati avuksi salamavalon. Sain muutamia ihan kelvollisiakin otoksia. Sitten meni ainakin parikymmentä vuotta ja vain pari kertaa näin näitä viehkeitä siipiveikkoja, mutta kuvia en saanut. Näkeminenkin oli vaikeaa ja todellinen kuvaaminen vain unelma, mutta unelmatkin voivat joskus toteutua.

Kymmenen vuotta sitten sain vihiä kerrostalon ullakolle pesiytyneestä liito-oravapoikueesta, jonka emolla oli tapana lounastaa keskellä kirkasta päivää. Tein paikalle kaikkiaan neljä kuvausretkeä, joilla näin liito-oravan kahdesti ja kerran pääsin kuvaamaankin. Lopputuloksena oli vajaat kymmenen erilaista ja kelvollista kuvaa. Useimmissa otus tiirailee korkealla kuusessa. Olin silti perin tyytyväinen, kuva-arkistoni oli kaksinkertaistunut. Seuraavana keväänä odottelin innolla sitä ensimmäistä lämmintä ja aurinkoista päivää. Silloin liito-oravalla alkavat hormonit hyrrätä. Kevään innoittamina koiraat pitävät liitonäytöksiä kirkkaassa päivänvalossa - yhtenä päivänä. Tämä tietysti vain näyttääkseen omaa mieskuntoaan neitosille. Paikka oli tiedusteltu jo talvella valmiiksi ja siellä päivysti luotettava avustajakin. Talvi jäi sinä vuonna lähes väliin, joten ei tullut sitä ensimmäistä kevätpäivää. Vapun perinteisellä kevätretkellä soi puhelin: ”Nyt paistaa ja liito-oravat liitelevät”. Loistavaa, paitsi että olin Ahvenanmaalla ja liito-oravat Jyväskylässä.

Pari vuotta myöhemmin toukokuun viimeisellä viikolla kännykkä pärähti ja minulta tiedusteltiin kiinnostusta liito-oraviin. Kuulin soittajalta, että hänen vanhempiensa omakotitalon pihapöntössä asusti liito-orava, joka kävi puolelta päivin lounaalla ja aivan lähipuissa. Tietysti minua kiinnosti ja sovimme, että minulle soitetaan heti, jos orava vielä ilmestyy. No, onhan näitä ennenkin yritetty. Vartin päästä puhelin soi taas, taisi kaveri unohtaa jotakin. ”Nyt se on tässä pihalla, tuletko?” Vartissa olin paikalla ja se kannatti.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: http://www.ksml.fi/aiheet/Luonto_kuvaan

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .