Liro ja metsäviklo

Liro on Keski-Suomen soiden peruskahlaaja. Osa linnuista pesii myös rannoilla, mutta vahvin kanta on maakunnan pohjoisosien avoimilla rämeillä. Keski-Suomessa pesii yleisenä myös liroa muistuttava kahlaaja metsäviklo. Liron selkäpuoli on täplikkäämpi ja äänet tyystin erilaisia. Metsäviklon tummat siivenaluset erottuvat lennossa.

Pesänsä liro kätkee maahan varvikon suojaan, metsäviklo pesii ainoana meikäläisenä kahlaajana puissa. Yleisin pesäpaikka on vanha rastaan pesä.

Liron tapaa pesimäaikaan useimmin rämemännyn latvasta varoittelemasta. Muuttoaikaan molempia lajeja näkee lieterannoilla, joilta löytyy runsaasti matoja, nilviäisiä ja hyönteisiä.

Kevätmuutto alkaa huhtikuussa ja syysmuutto käynnistyy heti pesinnän jälkeen kesällä. Liron saapumisennätys on 14.4. ja metsäviklon 4.4.

Viimeiset linnut nähdään yleensä syyskuun alussa. Molempien lajien talvi kuluu Afrikassa.

Liron rinnakkaisnimiä ovat muun muassa lieru, tokkimus, pieniviklo ja vilulintu.



- Liron ruumiin pituus 19–22 cm

- Pesä heinillä vuorattu syvennys varvikossa

- Metsäviklon pesä on puussa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.