Lokakuun lämpö sai keto-orvokit kukkimaan ja pitkään jatkunut ruska muutti maiseman keltaiseksi

Akkainkesä eli intiaanikesä tarkoittaa syksyn ensimmäisten kylmien jälkeistä lämmintä jaksoa.

Tämän kesän intiaanit saattoivat kerätä kantarelleja lokakuun puolivälissä tai vain ihastella upeaa ja pitkään jatkunutta ruskaa. Erityisesti koivujen keltainen oli syksyn maisemaa hallitseva, niin syysauringon loisteessa kuin aamun sumun pehmentämänä pastellina. Lokakuun lämmin jakso innosti pajut kevättunnelmiin, ja pajunkissat pudottivat suojussuomunsa.

Lokakuussa kukkivat vielä paikoitellen keto-orvokit samoin kuin harakankello ja metsäkurjenpolvi. Tosin syyskuun pakkasjaksojen jälkeen pölyttäjähyönteiset olivat jo talvehtimassa. Kasvien siementen valmistuminen kestää hyvissäkin olosuhteissa useita viikkoja, joten myöhäissyksyn kukkiin ei siemeniä muodostu. Ainakaan nykyilmastossa.

Nunnat metsässä

Havununna ei asu luostareissa, vaan metsässä. Se on villakkaisiin kuuluva kookas, mustavalkoinen perhonen.

Maailmalla havununna on pelätty metsätuholainen. Lajin toukat himoitsevat erityisesti kuusen neulasia, mutta kelpaavat niille monet lehtipuutkin. Toukka onkin oikea tuhlari, sillä se syö vain osan neulasesta, ennen kuin siirtyy uuden pariin. Tämä lisää lajin aiheuttamaa haittaa puiden kasvulle ja siten metsätaloudelle.

Havununna on jälleen yksi esimerkki ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista. Havununnia on vaeltanut Suomeen ajoittain, mutta riskinä on, että ne asettuvat pysyvästi ja runsastuvat. Julia Fält-Nardmann Turun yliopistosta tutki väitöskirjassaan havununnan sopeutumista Suomen ilmastoon. Sopeutuuhan se, sillä pohjoiset yksilöt kasvavat nopeammin kuin eteläiset. Lisäksi talvehtivat munat kestävät pakkasta melko hyvin.

Myös sen lähisukuinen lehtinunna pelottaa. Laji on oikea lehtipuiden ahmatti mutta Suomessa vielä satunnainen.

 

Lepakoiden talvehtiminen

Lämmin, lähes kymmenen asteen lämpötila hellii yösuunnistajia lokakuisessa illassa. Lähtöpaikalla suunnistajien valojen loisteeseen kerääntyy yöperhosia. Ennen lähtökomentoa mietin, missäköhän Keski-Suomen lepakot, nuo öiden hyönteisimurit, mahtavat olla. Ravintoa niille vielä näyttäisi riittävän.

Keskustelin asiasta Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentin, Thomas Lilleyn kanssa. Suomessa lepakoista tiedetään vielä varsin vähän, mutta Keski-Suomessa talvehtivat ainakin pohjanlepakko, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja vesisiippa.

Päivittäisen lämmönsäätelyn ja pitkäaikaisen horroksen ero lepakoilla on liukuva ja selkeätä horrosajan alkamista on vaikea määrittää. Horroksen aloittamisen ajankohta vaihtelee vielä lajeittain sekä sukupuolittain. Tähän aikaan vuodesta monet lajit saattavat jo olla horroksessa, mutta ne lähtevät herkästi saalistamaan lämpimien öiden koittaessa.

Hyvissä talvehtimispiiloissa lämpötila pysyy muutaman asteen nollan yläpuolella ja kosteutta on riittävästi.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .