Lumierämaan keitaat

Lumierämaan keitaista löytyy sulaa vettä. Koskipaikoissa jokien ja purojen veden virtausnopeus on korkeuserojen takia niin suuri, ettei vesi pääse jäätymään. Sulapaikat ovatkin eräs talvisen luonnon kokoontumispaikoista ja talvenviettäjien turva. Maisemat ovat sitä hienommat, mitä kovempi pakkanen vesiä koettaa kahlita. Sulasta vedestä nouseva kosteus tiivistyy rantapuihin ja -pensaisiin tehden niistä lumihuurrettuja taideteoksia. Kaikkein upeimmillaan ovat rantametsiköt auringon noustessa. Tällöin valo kultaa huurrepuut. Lumen ja kuuran lukemattomista jääkiteistä taittuvat valonsäteet saavat aikaan aivan epätodellisia näkymiä.

Sula vesi tarjoaa eläimille monia mahdollisuuksia. Kyse on keitaasta sekä eläimille että kuvaajalle. Koskikaran ja vesilintujen kuvaaminen on vaivattominta perinteisellä piilokojulla. Kojun paikka kannattaa valita lintujen suosimien olinpaikkojen mukaan. Satunnaisella kuvausretkellä monien lintujen kuvaaminen onnistuu varovaisella ja rauhallisella liikkumisella. Tavallisin sulapaikkojen vesilintu on sinisorsa, joka talvehtii kaupungeissa jopa satapäisinä parvina. Tällaisilla paikoilla mallit työskentelevät mieluusti ruokapalkalla. Laulujoutsenet eivät muuta yhtään etelämmäksi kuin on tarpeen ja niitäkin tavataan säännöllisesti Keski-Suomenkin sulapaikoilta. Kaikki linnut tarvitsevat juotavaa ja usein sitä haetaan virtapaikoilta. Kevättalvella ja lauhoilla keleillä vedessä käydään myös kylpemässä. Sulan houkuttelemat linnut kiinnostavat myös petoja, joten kohteita voi paljastua yllättäen. Kaikki tällaiset epätavallisemmat kuvat ovat aina haluttua tavaraa.

Sulapaikkojen rantoja ja vedessä olevia lumipäällysteisiä kiviä tarkkailemalla voi löytyä merkkejä myös muista sulan eläjistä. Pienimmät veteen päättyvät jäljet voivat paljastaa vesipäästäisen elinalueen. Suuremmat parijäljet ovat usein minkin ja suurimmat kuuluvat saukolle. Sulalla viihtyvät nisäkkäät ovat pääosin hämäräaktiivisia ja siten hankalasti kuvattavissa. Toisinaan otukset  ovat liikkeellä päivälläkin ja silloin ei kannata tilaisuutta päästää ohitse vaan kuvata mahdollisimman runsaasti ja monipuolisesti. Kovilla pakkasilla eläinten kuvaaminen on usein hankalaa. Vedestä nousee runsaasti höyryä, joka pimentää ja huonontaa näkyvyyttä. Maisemakuvaukseen ovat tällaiset päivät sitä vastoin aivan omiaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Erä ja luonto

Jussi Murtosaari menetti melkein hermonsa mutta onnistui vihdoin ja viimein kuvaamaan tumman kaunottaren

Tutkijat ihmettelevät vanhaa ilmoitusta: Miksi ihmeessä höyrylaiva Saimaa II:n kapteeni halusi ostaa eläviä oravia?

Pikkuinen tulipäähippiäinen näyttää kotiutuneen Suomeen – syynä on ilmeisesti ilmaston lämpeneminen

Oletko miettinyt, miksi sudenkorento on niin taitava lentäjä? Tämän ominaisuuden ansiosta se voi lentää jopa taaksepäin

Isojärvisimpukka on runsastunut myös Jyväsjärvellä – simpukoilla on tärkeä rooli järvien ja jokien ekosysteemeissä

Jyväskylän Sallaajärvelläkin pesii valkoselkätikka – tutkija jäi kuitenkin ihmettelemään kuolleena löytyneen tikan kohtaloa

Pieniä ja vikkeliä nopsasiipiä voi tavata Keski-Suomessakin ja monet niistä lentävät heinäkuussa

Onko ruokahifistelyllä rajoja? Jyväskyläläinen Pertti Kärppä kunnioittaa riistalihaa ja saattaa keittää kaksi päivää kastiketta, jota tarvitaan annokseen vain lusikallinen

Puukasat kiehtovat näyttäviä sarvijaakkoja: varsinkin koiras on sarviensa kanssa komistus, jota on vaikea olla huomaamatta

Kosteudesta pitävä ukkoetana ei ole tuholainen, sillä se käyttää ravinnokseen hajoavaa kasviainesta ja sieniä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.