Luonnon kummajaiset - erikoiset otukset tähtäimessä

Luontokaan ei ole erehtymätön. Aika ajoin sattuu kuvaajankin eteen toinen toistaan erikoisempia otuksia. Erilaiset värimuunnokset ovat melko tavallisia ja kuuluvat usein luonnolliseen lajien sisäiseen muunteluun.

Kuvaamisen arvoisia asioita kaikki tyyni, mutta ei useinkaan varsinainen ainutkertainen erikoisuus.

Hyönteisillä poikkeavat sääolot lajin muodonvaihdoksen aikana saattavat johtaa satunnaisiin värivirheisiin tai tavallisesta poikkeavaan kuviointiin.

Oma ryhmänsä ovat täysin valkoiset yksilöt eli albiinot ja niitä tavataan periaatteessa kaikista lajeista. Albiinot eivät pysty tuottamaan melaniinipigmenttiä. Muitakin perinnöllisiä värivirheitä esiintyy, ne voivat olla tummia tai vaaleita.

Usein poikkeavat yksilöt ovat helpompia saaliita tai joutuvat muutoin kärsimään erilaisuudestaan. Toisinaan yksilöt kuitenkin kehittyvät aikuisiksi ja saattavat elää vuosiakin, jopa lisääntyä.

Yksi poikkeavan värinen sinisorsa on hämmentänyt ohikulkijoita koko talven Jyväskylän Rauhalahdessa talvehtivien sorsien joukossa. Yksilö tuntuu viihtyvän satojen lajitovereidensa keskellä ja on siten melko hyvässä suojassa saalistajilta.

Risteytyminenkin mahdollista

Lajien välinen risteytyminenkin on mahdollista. Kanalinnuissa korpimetso (metson ja teeren risteymä) on varmasti tunnetuin kummajainen. Useita muitakin kanalintujen välisiä risteymiä on tavattu. Pienemmissä linnuissa ainakin varpusen ja pikkuvarpusen jälkeläisiä tavataan melko säännöllisesti. Isommissa linnuissa risteymät ovat melko poikkeuksellisia. Usein kyseessä ovat yksittäiset yksilöt, sillä lajimääritelmän mukaan tällaisten lintujen pitäisi olla steriilejä. Kaloissa risteymiä tavataan melko usein eri särkikalojen keskuudessa.

Erilaiset kehityshäiriöt ovat satunnaisia ja vain harvoin tällaisia yksilöitä päätyy kuvaajien kohteiksi. Kenties tavallisin tapaus on tiainen, jonka nokka on kasvanut ylipitkäksi ja käyräksi. Tällaisia yksilöitä on tavattu ainakin tali- ja hömötiaisten joukosta. Poikkeavuus ei tunnu itse lintuja kovinkaan suuresti haittaavan ja samasta yksilöstä on joskus tehty havaintoja jopa useiden vuosien aikana.

Poikkeavien yksilöiden kuvaaminen ei oleellisesti poikkea tavallisten lajinsa edustajien tavoittelusta. Toisinaan ne saattavat saada syrjivää kohtelua lajikumppaniensa keskuudessa, joten ainakin ruokintapaikalla voi kuvaaminen onnistua sopivassa välissä tavallistakin helpommin. Toisaalta ainakin poikkeavan väriset yksilöt joutuvat varomaan saalistajia tavallistakin tarkemmin.