Luonto kuvaan: Ihmiselle ongelma, urpiainen itse ei ole siitä moksiskaan

Urpiainen on Suomessa melko yleinen. Lajin arvioitu pesimäkanta on noin 500 000 paria.

Vanhan koiraslinnun tunnistaa helposti. Punaisen otsatäplän lisäksi punaista väriä on laajalti rinnassa. Naarailta ja nuorilta linnuilta punaista löytyy vain otsatäplästä. Naaraalla rinnassa on kellertävää väriä, nuoret ovat harmahtavia ja tummaviiruisia.

Määrityksen kannalta tarkkailijan pitää päästä näkemään linnun ylä- ja alaperä eli kohta, missä pyrstö liittyy linnun selkään ja alavatsaan. Urpiaisella vaaleassa ylä- ja alaperässä on tummia viiruja. Useimpien urpiaisten selässä on rusehtavaa sävyä.

 

Vilkkaasti parvessa pyöriviä urpiaisia on usein hankala päästä tarkastelemaan riittävän yksityiskohtaisesti. Talvisella ruokintapaikalla tämä voi kuitenkin onnistua – jopa omasta olohuoneesta.

Urpiaisille sopivaa talviravintoa ovat hienorakeinen pähkinärouhe tai rypsinsiemenet. Hentonokkaisena se ei voi syödä auringonkukansiemeniä tai kokonaisia pähkinöitä.

Lajin luontaista talviravintoa ovat koivujen ja leppien siemenet. Urpiaiset vierailevat mielellään myös monilla rikkaruohokenttien talventörröttäjillä siemeniä etsimässä.

Tundraurpiainen on pohjoinen laji, joka pesii meillä oikeastaan vain Tunturi-Lapissa muutaman tuhannen parin voimin. Talvisin tundraurpiaisia nähdään kuitenkin etelää myöten, kun ne liittyvät urpiaisparviin. Lajit viihtyvät hyvin samoissa parvissa.

Tundraurpiainen on yleisväriltään urpiaista vaaleampi. Koiraalla on rinnassa punaista mutta se ei ole yhtä räikeän väristä. Naaraat ovat hunajan sävyisiä ja nuoret viiruisia. Varmin tuntomerkki on tundraurpiaisen valkoinen ja viiruton ylä- ja alaperä. Nokkakin on hieman urpiaisen nokkaa pienempi ja selkä on harmaa, ilman rusehtavaa sävyä.

 

Nuoret linnut muistuttavat melkoisesti urpiaisia ja joskus niiden varma erottaminen on lähes mahdotonta.

Lajit voivat ilmeisesti myös risteytyä keskenään. Ruotsalaiset ovatkin kyseenalaistaneet tundraurpiaisen lajistatuksen.

Etelämpänä Euroopassa urpiaiset ovat selvästi ruskeasävyisiä, niin sanottuja ruskourpiaisia. Tällä vuosituhannella näitä ruskourpiaisia on alettu yhä enenevässä määrin havaita myös Suomesta. Länsirannikolla se onkin jo tavallista urpiaista tavallisempi, ainakin pesivänä.

Englantilaiset ovat alkaneet pitää ruskourpiaista omana lajinaan. Urpiaisten lajimäärä onkin nykyään uudelleenarvioinnin edessä. Mutta se on ihmisten ongelma, ei lintujen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .