Luontokuvaaja Murtosaari bongasi Korpilahden Putkilahdessa harvinaisen isonokkosperhosen kesäkuun alussa

Kesäkuun 6. päivä jää pysyvästi muutaman luontokuvaajan mieleen. Korpilahden Putkilahdessa tehty pysähdys tuotti lähes sensaatiomaisen havainnon isonokkosperhosesta.

Laji oli Suomessa pitkään suurharvinaisuus. Kesällä 2012 perhosia vaelsi meille suurin joukoin ja ne lisääntyivät Suomessa hyvin muutamia vuosia. Viimeiset kolme huonoa perhoskesää ovat kuitenkin koetelleet lajia kovalla kädellä, ja kesältä 2018 havaintoja kertyi enää muutama.

Isonokkosperhonen talvehtii aikuisena, ja kuluvalta vuodelta tiedossa oli vain yksi havainto pääkaupunkiseudulta aivan alkukeväältä, joten Korpilahden yksilö oli todellinen yllätys. Hyvin kulunut yksilö löytyi paikalta, jossa laji nähtiin myös keväällä 2014. Se on siis hyvinkin voinut säilyä Keski-Suomessa viime vuodet.

Toisaalta ei liene täysin mahdotonta, että se oli tullut Suomeen ohdakeperhosten vaelluksen yhteydessä, mutta silloin havaintoja vaeltajista luulisi tehdyn myös muulla.

Kurtturuusun jälkeen

Kurtturuusu (Rosa rugosa) on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Kurtturuusun kasvatus on kielletty kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen, eli nyt on kolme kesää aikaa poistaa kurtturuusu pihoilta ja teiden varsilta.

Toimiin kannattaa ryhtyä välittömästi. Kannattaa myös miettiä, mitä laittaa kurtturuusun tilalle, jotta ei tulisi korjattua yhtä ongelmaa toisella.

Mikäli haluaa kurtturuusun tilalle helppohoitoisen ja pölyttäjille mieluisan ruusun, kotimainen koiranruusu (Rosa canina) tai metsäruusu (Rosa majalis) on erinomainen valinta.

Kurtturuusun tilalle voi kylvää luonnonkukkia, joista esimerkiksi pietaryrtti (Tanacetum vulgare) on näyttävä, helppohoitoinen ja kasvaa kuivillakin kasvupaikoilla. Pihlaja (Sorbus aucuparia) muotoutuu leikattuna tilaan kuin tilaan, tuottaa pölyttäjille ja linnuille ruokaa ja ihmisille silmäniloa.

Ennen uusien kasvien istuttamista on syytä olla aivan varma siitä, että kurtturuusu on lopullisesti poistettu. Ensimmäisinä vuosina voi paikalla kasvattaa yksivuotisia luonnonkukkia, joiden seasta on helppo kaivaa pois viimeisistä juurakon paloista kasvua yrittävät kurtturuusun versot.

Nisäkkäiden hiekkakylvyt

Lehden lukija Saarijärveltä oli havainnut jäniksen kylpevän hiekkakasassa ja sen jälkeen puhdistavan itsensä nuolemalla. Jänis lienee halunnut päästä eroon turkissa olevista ulkoloisista, kuten kirpuista ja punkeista. Myös turkin suojissa verta imevät mäkärät ärsyttävät pupua, ja paras tapa päästä niistä eroon on kunnon hiekassa piehtarointi.

Monet nisäkkäät käyttävät puhdistautumiseen ison osan valveillaoloajastaan. Kotoisia esimerkkejä ovat kissat, jotka nuolevat turkkiaan alati pitääkseen sen puhtaana ja rasvattuna. Lämpimillä keleillä hiekassa tai mudassa kylpeminen myös viilentää eläinten kehoa.

Monet petoeläimet, kuten ilvekset, hankaavat itseään puuta tai maata vasten myös merkatakseen reviiriään. Tällöin hiekkaan erittyy poskien, yläruumiin ja hännän tyvellä sijaitsevista rauhasista hajumerkkejä. Näistä merkeistä käy paikalle osuville lajitovereille ilmi ainakin yksilön ikä, valta-asema, sukupuoli ja lisääntymistila.

Hiekkakylvyt ovat siten olennainen osa nisäkkäiden päivittäisiä puuhia, vaikka niitä luonnossa pääseekin todistamaan varsin harvoin.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .