Luontokuvaajan huippuhetket 2016: "Siinä valokuvassa on kaikki kohdallaan"

Ensimmäinen vuoden 2016 huippuhetkistä osui heti tammikuulle. Kuun 17. päivän iltapäivän valo oli lähes täydellinen, pehmeän lämmin ja mukavan muotoileva. Pakkasjakso piti kulissit kohdallaan, kun puut koreilivat huurteisina. Tähän kun lisää Suomen kansallislinnun eli laulujoutsenen, on vaikea epäonnistua.

Keskipitkällä polttovälillä kuvatussa ruudussa kaikki on kohdallaan tai ainakaan en muuttaisi jälkikäteenkään mitään. Tällainen onnistuminen on itselleni hyvin poikkeuksellista, joten kuva on yksi vuoden parhaita. Tämä ja muutkin jutun arviot ja valinnat ovat täysin omakohtaisia.

Jotkut lajit tekevät kiusaa toisia enemmän. Yksi tällainen siivekäs itselleni on ollut kangaskiuru. Se on ehkä hieman vaatimattoman niin ulkonäöltään kuin elinpaikaltaankin. Kuiva kangasmetsä tai, keskisuomalaisittain, käytöstä poistettu hiekkakuoppa ei ole ollut retkikohteideni alkupäässä.

Huhtikuun lopulla päätin ottaa härkää sarvista ja uhrata lajille lähes kokonaisen kuvauspäivän. Parin ystävällisen kollegan avustuksella Jämsästä löytyi lajin suosima paikka ja kuviakin syntyi. Taas yksi häpeäpilkku oli poissa, aiemmin minulla oli lajista vain yksi vaivainen kuva 1980-luvulta.

Harjalintu on ollut minulle harvinaista herkkua. Kuvia oli vuosien saatossa arkistossa vain muutama. Mennyt vuosi muutti kaiken. Keväällä tiemme kohtasivat ensimmäisen kerran toukokuussa, mutta silloin ei vielä kuvia herunut.

Lokakuun alussa pääsin ottamaan muutaman kuvan Keuruulla. Varsinainen loistomalli löytyi kuitenkin Jyväskylästä siitä vain viikon päästä. Seppälässä parisen viikkoa lintuväkeä ihastuttanut yksilö oli poikkeuksellisen yhteistyökykyinen.

Parilla erillisellä kuvauskerralla kuvasaaliini karttui sadoilla ruuduilla. Joskus kuvaaminen on pelkkää juhlaa.

Viimeisin valintani on kuvana ehkä vaatimattomin, mutta muuten itselleni merkittävä. Uusien lintulajien havaitseminen ei ole minulle erityisen tärkeää, toisin kuin lintujen valokuvaaminen.

Olin muutaman kaverin kanssa Utössä syyskuun lopulla. Yhtenä aamupäivänä katajikosta ponnahti pieni lintu läheiseen pihlajaan. Pikainen vilkaisu kiikareilla paljasti kyseessä olevan taigauunilintu. Se on syksyinen vieras, joka saapuu Suomeen idästä.

Lajia havaitaan vuosittain, mutta minut se on onnistunut kiertämään jo yli 50 vuotta. Nyt se oli edessäni ja aivan itse löydettynä. Ensitapaaminen tapahtui 21. syyskuuta 2016 kello 10.53 ja päättyi vajaat kaksi minuuttia myöhemmin. Todisteeksi siitä jäi noin 40 valokuvaa.

Linnun ehti minun lisäkseni havaita ja kuvata vain vieressä ollut kollega.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .