Mahdottomasta tuli mahdollista – luontokuvaaja ikuisti viimein kuhankeittäjän

Kuvauskohteita on monenlaisia: helppoja, vaikeita ja suorastaan mahdottomia. Kuhankeittäjästä on muodostunut yksi tällaisista luontokuvaajan mieliharmeista.

Palaan vielä kerran viime vuoden tapahtumiin. Kuvauskohteita on monenlaisia: helppoja, vaikeita ja suorastaan mahdottomia. Viimeksi mainittuun olen päätynyt niiden lajien kohdalla, joita olen tavoitellut neljäkymmentä vuotta, ilman tulosta.

Lintujen kohdalla listalle on päätynyt vain muutama laji, mutta ne ovatkin sitten piikkejä lihassa. Kuhankeittäjästä on muodostunut yksi tällaisista mieliharmeista. Se on meillä kohtalaisen vähälukuinen, mutta pesii muutaman parin voimin Keski-Suomessakin.

Olen harrastanut lintuja yli neljäkymmentä vuotta ja havainnut kuhankeittäjän kymmeniä kertoja. Koiraan vihellys tarttuu helposti korviin, mutta itse lintuja olen nähnyt vain muutaman kerran ja silloinkin vain vilahdukselta. Kuvia en ole, ahkerasta kameran ulkoiluttamisesta huolimatta, saanut. Tuttavien kanssa on ollut puhetta jopa pesäkuvaamisesta, mutta kukaan ei ole löytänyt pesääkään. Olinkin jo laittanut lajin toivottomien joukkoon.

Taipalsaari 8. heinäkuuta 2017. Harvinainen aurinkoinen kesäpäivä on ajanut minut etsimään perhosia. Ihmettelen kuivalla mäntykankaalla töröttäviä kuivia kangasvuokon kukkavanoja, kun korviin kantautuu kuhankeittäjän vihellys. Hylkään ajatuksen mielestäni, sillä kuhankeittäjä viihtyy vehreissä rantakoivikoissa. Hetken päästä vihellys toistuu ja uskottava se on. Vartin päästä lintu innostuu kunnolla huutelemaan. Perhoset ovat vähissä, joten otan suunnan kohti ääntä. Tuttavat ovat yrittäneet houkutella koiraita paikalle soittamalla linnulle sen ääntä, mutta tämäkään ei ole tepsinyt tähän piilottelijaan. Minulla ei ole äänitettä mukana, mutta päätän yrittää vihellellä.

Kuivista huulista huolimatta saan aikaan jonkinlaista ääntä. Muutaman minuutin kuluttua lintu vaikenee. Ehkä se lensi jo pois tai sitten viheltelyni on muuten vain mykistänyt koiraan. Jatkan vislailua vielä hetken ja harkitsen jo paluuta tielle, kun läheisessä puussa rasahtaa. Vilkaisen äänen suuntaan ja huomaan vastavalossa pienen rastaan kokoisen linnun. Se on kuitenkin hieman hoikempi, joten vilkaisen kiikareilla. Tarkennan ja hätkähdän, kuhankeittäjän naaras. Jatkan viheltelyä ja lintu alkaa hyöriä ympärilläni. Välillä se ihmettelee pää kenossa outoa äänenlähdettä, toisinaan poimii hämähäkkejä männyistä välipaloiksi. Kuviakin syntyy.

Vartin päästä silmäkulmassa vilahtaa uudestaan. Naaraan katoaminen on saanut koiraan huolestumaan ja se on lähtenyt puolisonsa perään. Hetken se istuu männynoksalla ja rääkäisee sitten ilkeästi - molemmat linnut poistuvat paikalta. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä suustani päästelin kuhankeittäjäksi, mutta se todella tehosi paikalliseen naaraaseen. Olisi pitänyt älytä äänittää tulevia vuosia varten.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: http://www.ksml.fi/aiheet/Luonto_kuvaan

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .