Marjat maistuvat

Pihlajanmarjasato on tänä vuonna komea. Myös linnut ovat tämän huomanneet, ja tilhet ja rastaat tyhjentävät puita kovaa vauhtia. Tähän liittyy tarina, että tilhet tulisivat juovuksiin syödessään käyneitä pihlajanmarjoja. Marjoissa ei kuitenkaan ole riittävästi alkoholia pään sekoittamiseksi, tilhien maksa polttaa alkoholia erittäin nopeasti, ja on se nyt vain omituista, että rastaat eivät tule juovuksiin vaan ainoastaan tilhet.

Tilhet eivät siis ole juovuksissa, vaan hoipertelevat linnut ovat törmänneet ikkunaan säikähtäessään esimerkiksi niitä saalistavaa varpushaukkaa.

Tilhien törmäilyjä voi ehkäistä poistamalla ikkunan vieressä olevan pihlajan tai laittamalla ikkunaan jotain näkyvää, kuten verhot. Jo ikkunaan törmänneitä, hoippuvia lintuja voi yrittää auttaa pitämällä niitä vaikka pahvilaatikossa hämärässä siihen asti kunnes siivet taas kantavat. Syötäväksi voi tarjota pihlajanmarjoja, mitäpä muutakaan.

Alkukesän herkkä kukkaloisto oli ja meni, keskikesän huumaavat kukkaniityt ovat muisto vain, ja syyskesänkin kukat ovat lakastuneet alkavan talven tieltä. Moni lukija varmasti huomasi tienpenkkojen kasvustojen yleisvärityksen vaihtumisen koiranputkien valkoisesta keltanoiden keltaiseen ja Keski-Suomen lupiinien sinen vaihtumisen pohjoisen Suomen matalampiin monivärisiin kukkamattoihin.

Mutta mikä onkaan yleisin kukan väri Suomessa? Maisemaa hallitsevien kukkien väri riippuu alueesta ja ajankohdasta, ja siksi siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Suomessa esiintyvien kasvilajien yleisin kukan väri on kuitenkin yksiselitteisesti valkoinen, 348 kasvilajia kukkii valkoisin kukin. Vihreää taustaa vasten valkoinen näkyy kauas ja pölyttäjät löytävät helposti näkyvät kukat ja kukinnot. Toiseksi yleisin väri on keltainen, 241 kasvilajia.

Keltainen houkuttelee monia pölyttäjähyönteisiä, mutta myös punaiset ja sinipunertavat sävyt ovat pölyttäjien mieleen, 237 kasvilajilla on (sini)punaiset kukat. Puhtaan sinisiä kukkia on Suomen lajistossa 112 lajilla.

Talvi tekee jo vahvasti tuloaan, ja hyönteisten ja muiden selkärangattomien elämänedellytykset käyvät vähiin. Veden jäätymispiste ei kuitenkaan ole vaihtolämpöisten eläinten kylmyysraja, vaan useat ötökät pystyvät liikkumaan selvästi nolla-astetta kylmemmässä.

Eläinten ruumiinnesteissä on monenlaisia yhdisteitä, jotka alentavat niiden jäätymispistettä. Varsinkin nuoskaisella ensilumella tapaa monia talvi- ja sienisääskiä sekä hämähäkkejä. Itse asiassa useissa hyönteisryhmissä on alku- ja lopputalven oloihin sopeutuneita lajeja. Ja vaikka ilmassa olisi useita asteita pakkasta, maaperässä on vielä pitkään hyvin kelvolliset olot monille selkärangattomille.

Jos suojaavaa lunta sataa paksu kerros ennen kunnon ensipakkasia, voivat monet maaperän punkit, hyppyhäntäiset, madot ja hyönteisten toukat olla liikkeellä läpi talven.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.