Mikä sai naurulokin pesimään ratapihalla? Mitä seurauksia on kontukimalaisen yleistymisestä? Tutkijat vastaavat

Linnut jaksavat yllättää pitkäänkin lintuja tiirailleen aina uudestaan ja uudestaan mitä erilaisimmin tavoin. Ruskeapäistä naurulokkia on pidetty perinteisesti kosteikkojen ja lintujärvien pesimälajina, tai ainakin on ajateltu, että vettä tulee olla pesän lähettyvillä.

Jyväskylässä laji on kuitenkin keksinyt kerrostalojen katot hyvinä pesimäpaikkoina. Tässä ei sinällään nyttemmin mitään uutta. Seuraava paikka kuitenkin ihmetyttää Jyväskylässä. Mistä ne ovat saaneet päähänsä rakentaa pesänsä ratapihalle kiskojen, junien ja ”kiuaskivien” sekaan?

Toistaiseksi ainoa mielekäs selitys on sama kuin kattopesinnälle: ratapihalla ei ole petoja. Molemmin puolin ratapihaa menevä ajorata ja kiskot tekevät supikoirista lopun. Ja tämän naurulokit olisivat äkänneet. Nokkelaa.

Tosin yksi asia niiltä jäi pohtimatta loppuun. Kun poikaset lähtivät koikkelehtien tutustumaan lähiympäristöön, moni poikanen joutui surman suuhun – samasta syystä kuin pedot.

Kontukimalainen yleistyy

Kontukimalaisia (Bombus terrestris) myydään Suomessa lähinnä tomaattien pölyttäjiksi kasvihuoneissa. Käyttö on laajentunut myös pensasmustikan pölytyksen varmistamiseksi avomaalla.

Kontukimalaista tavataan Suomessa luonnossa, mutta se ei liene meillä alkuperäinen laji, vaan karannut kaupallisilta viljelyksiltä. Myytävä kontukimalainen on alkujaan Turkista.

Kontukimalaisen leviäminen luontoomme ei ole ongelmatonta. Myytävät kontukimalaiset tuovat mukanaan kimalaisten ja mehiläisten tauteja. Lisäksi laji syrjäyttää luonnonvaraisia kimalaislajeja ja onkin jo yleisin kimalaislaji Etelä-Suomessa.

Kimalaislajiston muutoksella voi olla arvaamattomia seurauksia. Vaikka kimalaislajit ovat samannäköisiä, ne eivät käyttäydy ja pölytä kasveja samalla tavalla. Pölyttäjälajiston muutos johtaa kasvillisuusmuutoksiin, jotka taas vaikuttavat muihin lajeihin ja ekosysteemin toimintaan. Useat maat ovatkin kokonaan kieltäneet kontukimalaisten maahantuonnin.

Vaihtoehtona pölytyksen varmistamiseksi mustikkaviljelyksillä voisi olla kotimaisen kimalaisen kaupallinen tuotanto. Paras vaihtoehto on kuitenkin riittävä määrä monimuotoista luonnonvaraista kasvillisuutta ympäristössä ja kemikaalien käytön vähentäminen. Näillä toimilla taataan luonnonvaraisten pölyttäjien hyvinvointi.

 

Tuhatjalkaiset tiskialtaassa

Eräs Luonnossa-palstan lukija kertoi hauskasta havainnosta. Kesämökin tiskialtaaseen oli ilmaantunut muutama tuhatjalkaisiin kuuluva kaksoisjalkainen.

Suomessa elävät kaksoisjalkaiset ovat aikuisina pieniä, muutaman sentin pituisia, ja muistuttavat hieman pölynimurin letkua. Nimensä eläimet ovat saaneet siitä, että kussakin ruumiinjaokkeessa on kaksi jalkaparia eli neljä jalkaa. Jalat ovat lyhyitä, joten otukset töpöttelevät menemään rauhallisesti.

Kaksoisjalkaiset ovat harmittomia otuksia. Ne elävät kosteassa maaperässä tai karikkeessa ja käyttävät ravinnokseen pääasiassa kuolleita tai kuolevia kasveja, eräät lajit juuria. Siksi ne ovatkin yleisiä möngertäjiä pihoissa ja puutarhoissa, etenkin jos pihan antaa sopivasti rehottaa.

Jos kaksoisjalkaisen ottaa käteen, se erittää haisevaa eritettä, jota ainakin linnut karsastavat. Ihmiselle eritteestä ei liene haittaa, mutta ei sitä kannata kuitenkaan maistaa. Se miten otukset olivat tiskialtaaseen päätynyt, jäi mysteeriksi.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .