Mitä eroa on lajilla ja lajikkeella? Mistä lepän hedenorkot ilmestyvät? Asiantuntijat vastaavat

Radion ja sanomalehtien luonto- ja tiedeohjelmissa lajin ja lajikkeen käsitteet menevät usein kiusallisesti sekaisin. Nämä kaksi käsitettä eivät tarkoita samaa asiaa.

Laji on luonnontieteellinen käsite ja luonnonvalinnan tulosta. Sen sijaan lajike on aina ihmisen valinnan tuottama viljelykasvin muoto. Ihminen on valinnut mieleisiään kasveja joko kukkien, siemenien, hedelmien tai jonkin muun ominaisuuden vuoksi jatkokasvatuksiin. Sukupolvi toisensa jälkeen kasvien ominaisuudet ovat tämän valinnan seurauksena muuttuneet, mutta eivät rajattomasti eivätkä kaikkien ominaisuuksien kohdalla.

Nykyiset lajikkeet ovat todistus siitä, mitä ominaisuuksia on onnistuttu valinnalla muuttamaan. Tuttuja ovat erilaiset perunalajikkeet tai vaikkapa porkkanalajikkeet.

Peruna on yksi laji, samoin kuin porkkana. Näistä ihmisen valinta on tuottanut erilaisia lajikkeita. Luonnossa emme törmää lajikkeisiin, vaan luonnossa on aina lajeja, ellei kyseessä ole kasvimaalta karannut viljelykarkulainen.

Luonnossa saman kasvilajin populaatiot voivat kuitenkin luonnonvalinnan seurauksena olla niin erilaisia, että ne erotetaan alalajeiksi. Luonnonvalinta toimii siten, että jälkeläiset, joilla on ominaisuuksia, joiden ansiosta ne selviytyvät ja lisääntyvät paremmin kuin toiset, siirtävät nämä hyvät ominaisuutensa seuraaville sukupolville. Useiden sukupolvien jälkeen selviytymistä ja lisääntymistä edesauttavat ominaisuudet ovat yleistyneet populaatiossa.

Hyvä esimerkki on tavallinen kasvilaji kuusi (Picea abies). Pohjois-Suomen runsaat tykkylumet karsivat kuusipopulaatiosta yksilöt, joiden oksat harittavat valoa hamuillen sivuille, ja vain nöyrästi runkoa myötäilevät oksat kestävät lumen painon. Pohjois-Suomen kapeat kynttiläkuuset kuuluvat alalajiin, jota kutsutaan siperiankuuseksi (Picea abies ssp. obovata).

Keski-Suomessa valoa tavoittelevat leveät oksat eivät kuusta kaada, koska lumikuorma ei yleensä ole yhtä suuri kuin pohjoisessa. Keskisuomalainen kuusi kuuluu alalajiin, jota kutsutaan euroopankuuseksi (Picea abies ssp. abies).

Latvuksen rakenteen lisäksi näillä alalajeilla on muitakin eroja. Koska ne kuuluvat samaan lajiin, voivat ne risteytyä keskenään. Siperian- ja euroopankuusen välimuodot ovatkin yleisiä.

Lepän kukinta kevään merkki

Pian monen meistä silmiä kutittaa ja nenässä kihelmöi. Koittaa kevät, ja ilman täyttää leppien siitepöly. Jo nyt eteläiset tuulet kuljettavat lepän ja pähkinäpensaan siitepölyä Keski-Euroopasta, mutta pian pölisevät myös täkäläiset puut.

Tuulipölytteiset kasvit, kuten lepät ja koivut, tuottavat valtavat määrät siitepölyä varmistaakseen pölytyksen onnistumisen ja hyvän siementuoton. Siitepöly kehittyy hedekukinnoissa, joita lepillä kutsutaan norkoiksi. Näin maaliskuussa hedenorkot ovat jo muhkeita. Mutta mistä ne oikein ilmestyivät, ovathan säät olleet vielä varsin talviset?

Puut kasvattavat uudet silmut ja kukintojen aiheet jo edellisen kesän ja syksyn aikana. Hede- ja emikukinnot ovatkin valmiina pieninä jo syksyllä, niihin ei vain kiinnitä huomiota. Kesän kasvukauden jälkeen puut aloittavat valmistautumisen talveen. Lopulta kasvit vaipuvat talvilepoon ja heräävät vasta, kun kevätaurinko lämmittää.

Lepän norkot kasvavat pituutta ja turpoavat varhain, jo maalis-huhtikuussa, kauan ennen lehtien puhkeamista. Näyttää kuin ne ilmestyisivät tyhjästä vielä lumisessa maisemassa jököttäviin puihin. Pian norkot saavuttavat täyden koon, hedekukat avautuvat ja vapauttavat siitepölyn ilmaan.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .