Miten simpukat puhdistavat vettä? Minne lantakuoriainen munii? Asiantuntijat vastaavat

Järvi- ja jokisimpukat elävät pohjaan kaivautuneina järvien rantavyöhykkeessä ja jokien suvantopaikoissa. Joskus simpukankuoria näkee kasoina rantakivikoissa piisamin talvisyönnöksen jäljiltä, mutta muuten ne näyttäytyvät meille suhteellisen harvoin. Simpukoita on vaikea erottaa tummalta pohjalta, varsinkin jos vesi ei ole kovin kirkasta.

Joskus ihmiset ottavat tuntumaa simpukoihin uimareissullaan, kun astuvat vahingossa näiden kovakuoristen vesieläinten päälle.

Nämä salaista elämää viettävät, jopa 15-vuotiaaksi elävät otukset suodattavat kymmeniä litroja vettä päivässä keräten vedestä ravinnokseen mikroskooppisen pieniä leviä ja muuta eloperäistä ainesta – puhdistaen samalla vettä ja parantaen esimerkiksi näkösyvyyttä. Keski-Euroopassa simpukoita ostetaankin yleisesti pihalammikoihin vedenpuhdistajiksi.

Biologian opiskelijat Marjut Mähönen ja Ilmari Kivineva Jyväskylän yliopistosta selvittivät tutkielmassaan kesällä 2018 simpukoiden esiintymistä Muuratjärveen laskevassa jokiketjussa, joka koostuu Neula-, Vispilä- ja Myllyjoista. Hyvä uutinen oli, että joista löydettiin elinvoimaiset pikkujärvisimpukkakannat. Suurimmat simpukkatiheydet, 25 yksilöä neliömetrillä, tavattiin jokijakson alajuoksun suvannoissa.

Säästöhaavat tärkeitä jäkälille

Haapa (Populus tremula) on monen eliölajin kannalta tärkeä metsäpuu. Esimerkiksi silmut ovat tärkeää liito-oravan ravintoa, ja lahoava haapa tarjoaa pesäkoloja kolopesijöille ja elinympäristön monille lahottajasienille ja hyönteisille. Haavan kaarnalla elää myös monimuotoinen sammal- ja jäkäläyhteisö.

Jyväskylän yliopistossa tekemässään tutkielmassa Aleksi Nirhamo selvitti säästöhaapojen merkitystä jäkälien monimuotoisuuteen. Säästöhaavat ovat haapoja, jotka jätetään hakkaamatta avohakkuun yhteydessä. Nirhamon tutkimuksen mukaan säästöhaavoilla elää runsas ja monimuotoinen jäkäläyhteisö noin 10 vuotta avohakkuun jälkeen.

Säästöhaavat toimivat hyvin jäkälien monimuotoisuuden hupenemisen ehkäisemisessä avohakkuun yhteydessä.

Sen sijaan huolestuttavaa oli, että Nirhamon talousmetsissä tehdyssä tutkimuksessa haavoilta ei juurikaan löytynyt vanhojen metsien jäkälälajeja. Tämä tarkoittaa sitä, että Keski-Suomessa talousmetsät hakataan niin lyhyellä aikavälillä, että vanhojen metsien lajit ovat jo hävinneet ja säästöhaavat eivät asiassa auta.

Säästöhaapojen lisäksi Keski-Suomeen tarvitaan kipeästi lisää vanhojen ja vanhenevien metsien suojelualueita, jotta lajien häviäminen hidastuisi.

Elämää lannassa

Tarvon sankassa kuusikossa ja väistelen mojovia maapuita. Sammalikosta äkkään tuoreen hirvenpapanakasan. Sormet syyhyävät. Kääntelen kepillä papanoita. Muutaman pinnassa näkyy pieni reikä ja sen ympärillä purua. Lyhyen näpertämisen jälkeen kaivuri paljastuu: lantakuoriainen.

Puolen sentin mittainen musta limppu on todennäköisesti hirvenlantiainen. Se oli varmaankin munimispuuhissa. Lantakuoriaisia on Suomessa puolensataa lajia. Hirvenlannaltakin voi löytää useampia lajeja, mutta monella on erinäisiä vaatimuksia lantakasan sijainnin suhteen.

Vaikka aikuinen hirvenlantiainen voi ruokailla monen eri eläimen lannalla ja monenlaisissa ympäristöissä, se munii vain varjoisien metsien papanoihin. Toiset lajit vuorostaan suosivat lantakasoja avoimilla ja paahteisilla paikoilla. Lampaan lanta maistuu erilaiselta kuin lehmän lanta. Karjan väheneminen ulkolaitumilla on koetellut myös lantakuoriaisia. Lasken lantiaisen takaisin maahan ja peittelen sen varovasti papanalla.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .