Muinaissuomalaiset uskoivat, että jokaisella eläinlajilla on omat erityisominaisuutensa

Muinaissuomalaisten ja eläinten suhde oli kiinteä. Ihminen hyödynsi eläinten voimaa arkisesti työkäytössä, mutta myös mielen tasolla. Jälkimmäinen liittyy ajatukseen siitä, että eläimillä on erilaisia erityisominaisuuksia. Edelleenkin elävät vanhat sanonnat: ovela kuin kettu, viisas kuin pöllö tai vahva kuin karhu.

Vaikeissa elämäntilanteissa ihmiset saattoivat hyödyntää eläinten erityislaatua ja saada eläimistä symbolista voimaa vastoinkäymisiin. Muinaisuskonnossa osa heimoista myös koki polveutuneensa toteemieläimestä.

Keskisuomalaislähtöinen kirjailija ja muutosvalmentaja Maaretta Tukiainen on koonnut yksiin kansiin suomalaiset eläinuskomukset ja niihin liittyvän tutkimuksen. Tukiainen esittelee yhdessä kuvittaja Markus Freyn kanssa luomassaan kirjassa 40 eläintä ominaisvoimineen sekä avaa kunkin eläimen mytologista roolia kansanperinteessä.

Kirjailija kävi kirjaansa varten läpi suuren määrän lähdeaineistoa, kuten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran eläinperinnekortistot sekä laajalti folkloristista ja uskontotieteellistä tutkimusta.

– Aivan kaikista eläimistä, jotka halusimme kirjaan, ei ollut juurikaan mytologista tutkimusta tai mainintoja niiden käytöstä. Tällöin perehdyin näiden eläinten käyttäytymistä käsittelevään uusimpaan tutkimukseen. Sieltä puolelta kirjaan tuli mielenkiintoisia tietoja. Esimerkiksi saukosta on tehty leikkitutkimusta ja maitovalaista kommunikaatiotutkimusta.

Kirjaansa Maaretta Tukiainen halusi laajan tieteellisen taustoituksen, koska tänä aikana ihmiset muodostavat maailmankuvansa yhä ”heppoisemmista” aineksista.

– Meidän on tärkeää ymmärtää omat juuremme. Se, mistä olemme tulleet, millaisia esivanhempamme olivat, mihin he uskoivat ja miten ymmärsivät paikkansa maailmassa.

– Tämä on voimavara, josta voimme ammentaa ja hakea selitystä myös siihen, millaisia me olemme.

Yksi kirjan eläimistä on Keski-Suomen maakuntalinnuksikin nimetty metso.

Tukiainen näkee metson edustavan juurevuutta.

– Juurien ymmärtäminen on tänä päivänä todella tärkeää, sillä ihmiset elävät enimmäkseen ”päässään” ja digitaalisissa välineissä. Vastapainoksi tarvitaan kontaktia maahan, luontoon ja omiin juuriin.

Luonto on aina ollut innoittaja ja voiman lähde Maaretta Tukiaiselle itselleen.

– Kun olin pieni, äitini opetti minua tunnistamaan linnut niiden laulujen perusteella. Jo varhain opin matkimaan punavarpusta ja tunnistamaan kuovin ja kiurun. Äiti myös tiesi kaikki takapihan niityn kukkien nimet ja osasi ennustaa pilvistä ukkosen, Tukiainen kertoo.

Uuraisilla syntynyt ja Jyväskylän maalaiskunnassa nuoruutensa viettänyt Tukiainen katsoi usein makuuhuoneen ikkunasta avautuvaan metsään. Se tuntui maagiselta ja ainutkertaisen kauniilta.

Nykyisin Tukiainen ammentaa luonnon voimaa kävelemällä ja juoksemalla metsässä ”arjen voimaeläinten”, sekarotuisten koirien Kertun ja Varvun kanssa.

– Koirat ovat viisaita ja herkkiä. Ne aistivat pienimmätkin muutokset. Ne lohduttavat, kun olen surullinen ja hoitavat kuntoani pyytämälle lenkille.

Tukiainen lisää, että tällä hetkellä häntä puhuttelee myös joutsen – elämän ainutkertaisen kauneuden ja pyhyyden symboli.

– Kaikki muuttuu koko ajan. Mikään ei pysy. Siksi pitäisi yrittää pysähtyä havaitsemaan elämän ainutkertainen kauneus sillä hetkellä, kun sen näkee. Helppoahan se ei ole.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .