Muutakin kuin jahtia

Hirviporukkaan kuuluminen vaatii aikaa ja rahaa. Vastineeksi saa yhdessä tekemisen iloa , jännitystä ja kyllä – hirvenlihaakin.

Metsolan Hirviseurueen pariltakymmeneltä jäseneltä ei tarvitse kysellä loka–joulukuussa, mitä he tekevät viikonloppuisin. Heidät löytää takuuvarmasti Saarijärven Heinäpohjasta hirvijahdista.

Hirviseurueen erityispiirre on se, että vaikka jotkut tulevat paikalle lähiympäristöstä, useimmat asuvat eri puolilla Keski-Suomea ja kauimmaiset pääkaupunkiseudulla. Seurueen puheenjohtaja ja metsästyksen johtaja, äänekoskelainen Kalle Viljanen kertoo, että kyseessä on vähän tavallisesta poikkeava porukka.

– Metsolan Hirviseurue syntyi 52 vuotta sitten, kun paikalliset ja Metsäliiton metsästäjät yhdistivät täällä voimansa hirvenmetsästyksessä Paavo Metsolan johdolla. Sen takia meillä on edelleen jäseniä eri puolilla Suomea.

Mikä on sitten se taika, joka saa Metsolan Hirviseurueenkin jäsenet uhraamaan syksyiset viikonloppunsa hirvenmetsästykseen vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen?

– Hirviporukkaan kuuluminen vaatii sitoutumista ja kärsivällisyyttä, mutta toisaalta se on rentouttava ja miellyttävä harrastus, jossa yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys korostuvat. Taustat, ikä ja asuinpaikka voivat olla kaukana toisistaan, mutta metsässä ollaan yhtä porukkaa, puheenjohtaja Viljanen pohtii.

Sitoutuminen ei rajoitu pelkästään varsinaisiin jahtipäiviin, vaan jatkuvuuden turvaamiseksi täytyy huolehtia monista asioista. Talkoohenkeä tarvitaan jokaiselta jäseneltä.

– Meillä on esimerkiksi 260 passipaikkaa ja 54 ampumatornia, joita pitää kunnostaa muutaman vuoden välein. Jo siinä riittää tekemistä jokaiselle vuodelle.

– Lisäksi on nuolukiviä, riistakameroita ja peurojen ruokintapaikkoja, joista on pidettävä huolta. Itsestään eivät pärjää myöskään seurueen oma hirvitupa ja sen yhteydessä olevat lihankäsittelytilat. Jokimaan Metsästysseuran kanssa järjestetään neljästi vuodessa yhteiset ampumakilpailut, joilla ylläpidetään ampumataitoa ja etäisyyksien arviointikykyä. Tehtävää kyllä riittää, Viljanen listaa.

Metsästyskauden päätyttyä hirvipaisti pakastimessa ja säilyketölkkirivistö ruokakomerossa lämmittävät mieltä ja vatsaa, mutta Viljasen mukaan pelkästään ne eivät todellakaan riitä motiiviksi hirviporukkaan kuulumiselle.

Ajan lisäksi harrastukseen täytyy uhrata nimittäin kohtalainen summa rahaa. Sitä kuluu riistanhoitomaksuihin, hirvilupamaksuihin, ampumakoemaksuihin, maavuokriin, varusteisiin, aseisiin, polttoaineisiin...

Toiselta puolelta löytyy sitten kuuluminen hyvähenkiseen ryhmään ja metsästykseen liittyvä jännitys. Ne ovat asioita, joita ei rahalla saa.

Tänä vuonna Metsolan Hirviseurueella on 22 pyyntilupaa yhdessä metsästysseura Suojärven Rihla ry:n kanssa. Viljasen mielestä määrä on sopiva alueen hirvikantaan suhteutettuna.

– Se auttaa pitämään hirvien määrän sellaisena, etteivät niiden aiheuttamat vahingot karkaa käsistä.

Aikuisten hirvien osalta metsästys on naarasvoittoista. Hirvikannasta puuttuu hyviä uroksia, joten niitä säästetään.

– Tämä on kaikille selvää. Vasta sitten ammutaan, kun ollaan aivan varmoja siitä, että tähtäimessä on juuri sellainen kohde, jonka perässä ollaan, Viljanen tähdentää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.