Muuttavatko lepakot lintujen tavoin? Tuleeko joulukuusten mukana sisälle ötököitä? – Luontopalstan asiantuntijat vastaavat

Monet kotomaassamme tavatut lepakkolajit muuttavat syksyisin lintujen lailla. Lepakoiden muutto on kuitenkin hankalaa havainnoitavaa, koska ne ovat piileskeleviä yöeläimiä. Suomessa varsinaisia muuttavia lajeja ovat pikkulepakko, isolepakko ja kimolepakko. Niiden muutto ajoittuu elo-syyskuulle pikkulepakon aloittaessa muuttohommat jo hieman aikaisemmin.

Pohjoisen kylmiin oloihin sopeutunut pohjanlepakko harrastaa kausittaista liikehdintää, jota voi ehkä kutsua vaellukseksi. Liikkeen suunnasta ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta jotain kuitenkin tiedetään. Esimerkiksi Turun saaristossa on hurjasti enemmän pohjanlepakoita aina elo–syyskuussa kuin muuhun aikaan vuodesta.

Viiksisiippa, isoviiksisiippa ja vesisiippa vaikuttaisivat sen sijaan olevan hyvinkin paikkauskollisia.

Lähes neljännes maailman nisäkäslajeista on lepakoita. Maailman 1 200 lepakkolajista vain 13 on havaittu Suomessa.

Joulukuusessa on elämää

Takavuosina luontopalstalla oli tapana listata sisälle tuotujen joulupuiden mukana tulleita ötököitä. Listasta muodostui yleensä hämmentävän pitkä. Tänä vuonna ei yliopiston päivystävälle dosentille ole vielä tullut mitään joulukuusiin liittyvää havaintojen tulvaa.

Selvää on, että tänäkin vuonna moni koti sai kuusen mukana pieniä vieraita. Nykyään kuusia kuitenkin käsitellään tavalla, joka karsii valtaosan neulasten lomassa ja puunkuoren raoissa piilottelevista ötököistä. Puut pussitetaan verkkoihin, kuljetetaan pitkiäkin matkoja ja puretaan verkoista. Niitä pyöritellään, väännellään, käännellään ja verkotetaan jopa uudelleen ennen kuin kuuset päätyvät koristeltuina lopulliseen rooliinsa.

Aiemmin, kun kuusi napattiin lähimetsästä ja kuljetettiin sisälle varovaisesti, ötökkäkato oli paljon vähäisempi. Joka tapauksessa tänäkin päivänä tavallisimpia joulukuusen ötököitä ovat oksistoissa talvehtivat hämähäkit. Niitä myös tiaisparvet etsivät lyhyiden talvipäivien aikana metsissä partioidessaan.

Lisäksi kuusissa majailee moninainen joukko erilaisia hyönteisiä kaikissa kehitysasteissaan, niin munina, toukkina, koteloina kuin aikuisinakin. On pistiäisiä, pikkuruisia perhosia, kuoriaisia ja kaksisiipisiä. Tämän vuoden hittiötökkä ei ole vielä selvillä.

 

Jälkiä lumessa, mutta minkä?

Joulunpyhinä oli mitä otollisimmat kelit eläinten jättämien lumijälkien tutkiskeluun. Monilla seuduin satoi hiukan lunta sopivan usein. Uusia tuoreita jälkiä saattoi siis nähdä lähes päivittäin. Tästä kieli myös sosiaaliseen mediaan ladattu kuva- ja kysymystulva.

Allekirjoittanutkin teki pitkiä metsätielenkkejä tarkkaillen väsymättömästi kaikkia mahdollisia jälkiä lumella. Ketut, jänikset ja oravat olivat hyvin aktiivisia, ja niiden helposti tunnistettavia jälkiä näki todella taajaan. Pari hirveäkin oli rynninyt metsäautotien poikki juuri ennen lenkkeilijöitä.

Myös kärpän ja lumikon pariloikkajäljet tuli nähtyä, samoin monien pikkunisäkkäiden. Metsähiiren loikkajäljet pitkän hännän jättämine piiskajälkineen tunnisti vauhtia hidastamatta. Epäilemättä myös metsämyyrän jäljet bongattiin.

Lisäksi päästäiset olivat kaivaneet höttöisen lumen pintakerrokseen käytäviä, välillä pistäytyen myös aivan lumen päällä. Useissa kohdin näitä piskuisia jälkivanoja meni metsätien poikki vieri vieressä kertoen, että päästäisillä on selviä kulkuväyliä maastossa.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .