Näin haukka suolisti myyrän – "Laji ollut minulle hankala"

Palstalla kuvaamisen ammattilainen antaa vinkkejä sekä kertoo omista kokemuksistaan.

Syyskuun ensimmäisen päivän aamu oli menestys.

Hauhon mustahaikara oli tullut kuvatuksi jo ennen puoltapäivää ja nyt oli yllättäen luppoaikaa muihin kuvauksiin. Netin lintusivujen syövereistä löytyi tieto nuoresta punajalkahaukasta, joka oli viihtynyt jo pari päivää vain reilun 30 kilometrin päässä Hattulassa.

Laji on Suomessa harvinainen satunnaispesijä ja muutenkin vaikeasti havaittavissa liikkuvan luonteensa takia. Eniten lintuja nähdään syksyllä, kun nuoret yksilöt kiertelevät melko laajaltikin pesimäpaikkojen ulkopuolella. Joinakin vuosina meillä on nähty syksyllä jopa satoja nuoria lintuja, viimeksi vuonna 2005. Punajalkahaukan yleislevinneisyys Euroopassa on itäinen ja eteläinen.

Laji on ollut minulle hankala, ensimmäisen kerran onnistuin sen näkemään ja kuvaamaan vasta kuluvan vuoden toukokuussa. Näinhän se usein kuitenkin menee, että sitten alkaa tapahtua, kunhan vain pää on saatu auki. Niinpä tuumasta toimeen ja vajaassa puolessa tunnissa löytyi oikea paikka.

"Hyönteispyynti huimaa seurattavaa"

Hattulan punajalkahaukka oli houkutellut paikalle muitakin kuvaajia. Lintu oli viihtynyt samalla paikalla jo pari päivää ja suhtautui ihmisiin, jopa kameraa ulkoiluttaviin, melko välinpitämättömästi. Haukka poseerasi välittömästi ja mukavan pelottomasti vain parinkymmenen metrin etäisyydellä, mutta ikävästi sähkölangalla.

Kuvien saanti ei siis ollut ongelma, mutta ympäristö jätti toivomisen varaa. Toisaalta paikalla ei oikein muita korkeita tähystyspaikkoja ollutkaan, joten tähän oli tällä kertaa tyytyminen.

Haukkanuorukainen istui näennäisen välinpitämättömänä langalla. Heti jotain saalista havaittuaan sen olemus sähköistyi ja pian se tekikin syöksyn läheiseen peltoon. Melko usein lintu ponkaisi pian lentoon heinikon seasta saalis mukanaan. Auringon helliessä kynsistä löytyi useimmiten iso hepokatti. Hyönteiset katosivat linnun vatsaan hyvin nopeasti.

Kerran lintu sai myyrän ja sen syöminen ei sujunut aivan yhtä nopeasti. Nyt oli kuvaajan tilaisuus. Ensimmäiseksi myyrä menetti päänsä. Seuraavaksi haukka suolisti saaliinsa ja lopuksi nielaisi loput kerralla. Linnut poistavat sulamattomat ainekset, kuten karvat ja luut, myöhemmin pullauttamalla suunsa kautta ns. oksennuspalloja. Tällä systeemillä saaliista ei jää mitään ravinnoksi kelpaavaa käyttämättä. Tapa on yleinen kaikenlaisilla petolinnuilla ja lokeilla.

Punajalkahaukalle kelpaavat ruoaksi myyrät ja madot, mutta erityisen innostunut se on hyönteisistä. Hepokattien lisäksi haukat pyydystävät innokkaasti monia lentäviä hyönteisiä. Erityisen suosittuja ovat isot sudenkorennot ja kovakuoriaiset. Näitä linnut napsivat suoraan ilmasta. Ilmasta pyydystetty hyönteisravinto yleensä myös nautitaan ilmassa. Sudenkorennoilta nypitään siivet irti ja loput syödään. Kovakuoriaiset nautitaan pääasiassa kokonaisina.

Hyönteispyynti on huimaa seurattavaa, kun haukka tekee huimia ja täysin ennalta arvaamattomia käännöksiä. Toisinaan saalishyönteisiä on vaikea edes huomata, jolloin lintujen lentely voi näyttää päättömältä puikkelehtimiselta. Kyse on kuitenkin äärimmäisen hienoviritteisestä saalistamisesta, johon ei moni laji pysty. Tyypillisesti punajalkahaukkoja näkee illansuussa sudenkorentojahdissa. Tästä tulee ilmeisesti myös sen ruotsinkielinen nimi, aftonfalk. Se on erään suositun laulun nimessä, ilmeisesti taiteellisia vapauksia käyttäen, käännetty harhaanjohtavasti muuttohaukaksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .