Näin hyödynnät luonnonvaloa valokuvauksessa!

Aurinkoisena päivänä luonnonkuvaaja voi työstää kohdetta joko myötä, sivu- tai vastavaloon. Myötävalossa aurinko paistaa selän takaa ja siten sen ominaisuuksiin kuuluu varjottomuus.

Myötävalo sopii hyvin värin esittämiseen ja lajikuviin. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta kohteen omat varjot ovat voimakkaita ja saattavat siten häiritä lopputulosta. Hyvin lähellä kohdetta myös kuvaajan tai kameralaitteiston oma varjo voi tulla ongelmaksi.

Sivuvalo tulee kohteeseen nähden jommaltakummalta sivulta. Tämä valaistus toistaa hyvin värit, muotoilee yksityiskohtia ja antaa erinomaisen syvyys- ja pintarakennevaikutelman. Se soveltuu mainiosti laji- ja määrityskuviin. Varjo tulee usein kuviin mukaan.

 

Vastavalossa aurinko paistaa kohteen takaa. Kuvaajan on pyrittävä etsimään sellainen kohta, ettei aurinko osu suoraan objektiivin etulinssiin vaan kohteeseen. Näissä tilanteissa tarvitaan mahdollisimman pitkä vastavalosuoja, jotta kuvan kontrastia heikentävää hajavaloa heijastuisi mahdollisimman vähän.

Suora auringonvalo aiheuttaa lähes poikkeuksetta myös objektiivin sisäisiä heijastumia lopulliseen kuvaan. Joissakin tilanteissa on mahdollista estää suora auringonvalon pääsy objektiiviin pitämällä kättä valon tulosuunnassa, mutta silloin pitää varoa, ettei käsi näy lopputuloksessa.

Vastavalo tuo esille läpikuultavissa kohteissa rakenteellisia yksityiskohtia, kun taas valoa läpäisemättömät kohteet kuvautuvat siluetteina. Vaikka vastavalo on vaikeimmin hallittavissa, sitä kannattaa kokeilla lähikuvauksessa selvästi nykyistä useammin. Todella onnistuneet vastavalokuvat ovat yleensä otoksina niitä hienoimpia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.