Näin pääset valokuvaamaan suurpetoja

Karhun, suden ja ahman kuvaa tavoiteltaessa ovat haaskat edel­leen pääosissa. Pysyvän haaskan pystyttäminen vaatii aina luvan. Kuvaus tapahtuu kiinteästä piilokojusta, jolle asetetaan suuremmat vaatimuk­set kuin lintukuvauksessa. Piilon on oltava hajutii­vis tai sitten se on sijoitettava tuulen yläpuolelle eli korkealle puuhun tai varustettava pitkällä ilmanvaihtohormilla. Piilon on syytä olla myös kohtuullisesti äänieris­tetty, ettei kameran raksutus herätä kohteissa turhaa epäluuloa. Tällaiset kuvausjärjestelyt ovat hyvin työläitä ja vaativat usein jopa vuosien totuttelua ennen kuin eläimet ne hyväksyvät. Useimmille kuvaajille näin mittavat projektit ovat ylivoimaisia, mutta nykyään on mahdollista päästä kuvaamaan myös valmiille paikoille.

Kainuussa on nykyään useitakin asiaan paneutuneita elämysmatkailuyrittäjiä, jotka järjestävät kojuja luontokuvauksesta kiinnostuneille. Tavallisin kuvauskohde näillä paikoilla on karhu, jonka kyllä pääsee näkemään ja kuvaamaan jokainen asiasta kiinnostunut. Parhailla paikoilla karhuja on tarjolla jopa useita samanaikaisesti ja kuvauspaikankin voi valita omien mieltymysten mukaan. Yhden kuvausyön opastuksella ja eväillä saa alle kahdella sadalla eurolla. Kojuille mennään yleensä aikaisin iltapäivällä ja poistutaan seuraavana aamuna.

Muutamilla paikoilla on mahdollisuus myös ahman kuvaamiseen ja joillakin kojuilla ovat onnekkaimmat ja/tai sitkeimmät kuvaajat tavoittaneet myös susia. Ongelma ahman kanssa on itse asiassa karhu, jota ahma pienempänä karttaa. Susi on elintavoiltaan hyvin liikkuva eikä sille ole tavatonta siirtyä kymmeniä kilometrejä muutamassa tunnissa. Yksittäinen susi väistää karhua, mutta kolme pystyy jo häätämään karhunkin pois haaskalta, ja sekin on saatu kuvattua. Vaikein kuvattava suomalaisista suurpedoista on ilves, joka ei pysty syömään jäätynyttä lihaa eikä muutenkaan tunnu välittävän järjestetyistä haaskoista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Erä ja luonto

Luontokuvaaja pääsi pitkän talven jälkeen ulkotöihin: Jussi Murtosaaren tikkasavotassa yhteisymmärrys kuvauskohteiden kanssa syntyi varsin helposti

Lumihiutaleet näyttävät samanlaisilta, vaikka niissä on pieniä eroja – vain laboratoriossa on onnistuttu luomaan identtisiä hiutaleita

Miksi pohjantikka tekee havupuihin pieniä reikiä? Miksi lumettomassa metsässä on talvellakin vihreää? Asiantuntijat vastaavat

Lauri Ijäs tuntee Petäjäveden Urrian kolmion eläinlajit, mutta tänä talvena riistajälkien laskentaa Keski-Suomessa kiusaa lumipula

Luontokuvaaja otti kesästä kaiken irti: Suomen suurin ja komein vesiperhonen, jatulisirvikäs, suostui pitkän odotuksen jälkeen Jussi Murtosaaren kuvattavaksi

Lukija ihmetteli kummallista kuhinaa kukkaruukussa vehkapalmun juurella – Jyväskylän yliopiston tutkijatkin ihmettelivät pulleita pötkäleitä

Tero Linjama on äänittänyt lähes kaikkien Suomessa pesivien lintujen laulua – kiinnostusta tallenteisiin on Yhdyvalloissa asti

Sinitiainen oli vielä 1800-luvulla harvinainen näky, mutta nyt se on lintulautojen vakiovieras

Viime syksyn tikkavaellus toi Keski-Suomeen tuhansia nokankoputtajia idän ja kaakon suunnalta

Luontokuvaaja ikuisti karhujen köyrinnän juuri oikeaan aikaan Suomussalmella – homma alkoi kääntyä nautinnosta nääntymyksen puolelle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.