Nämä kuvauskohteet ovat syksyn väriläisikiä

Syksy on eläinkuvaajalle ja varsinkin hyönteiskuvaajalle valmistautumista niukkuuden aikaan. Viimeistään hallayöt karsivat hyönteisistä kesäiset lajit. Ravinnon väheneminen on monille muuttolinnuille viimeinen vihje aloittaa syysmuutto. Luontokuvaajakin alkaa etsiä uusia kohteita.

Syksyisessä metsässä kuvauskohteista ei ole pulaa. Sieniä on putkahdellut esiin melkoisen mukavasti sateiden jäljiltä. Puolukat, karpalot ja pihlajanmarjat ovat saaneet punaiset posket. Puiden runkoja ja kantoja komistavat monet jäkälät ja sammalet sekä käävät. Liikkuvien mallien puuttuessa on hyvä välillä hiljentyä rauhallisempien kohteiden äärellä. Metsässä touhutessa osa kohteista löytää paikalle suorastaan itsestään. Hirvikärpäsiä surahtaa niskaan tasaisin välein aivan yllättäen ja varsinkin pyytämättä.

Puolukka on väriensä puolesta hieno kuvauskohde. Punaiset marjat ja vihreät lehdet ovat vastavärejä ja antavat jo sellaisenaan kuville mukavasti potkua. Runsaan puolukkasadon kuvaaminen ei kuitenkaan ole mikään helppo tehtävä. Telellä saa kasvustoa tiivistettyä mutta terävyysalue ei riitä koko kuva-alalle. Laajakulmalla saa riittävästi terävyyttä mutta samalla sato tuntuu kutistuvan olemattomiin, kun kuvan etuala korostuu tarpeettoman voimakkaasti. Lopulta löytyy riittävän runsasmarjainen kumpare ja saan jonkinmoisen satokuvan.

Yksi paikan kasvustoista poikkeaa muista. Siinä on marjojen lisäksi kukkia vierekkäisissä varvuissa. Syksyn lämpö on erehdyttänyt kasvin uuteen kukintaan. Epätavallinen ilmiö, joskaan ei vallan tavaton, jota näkee toisinaan myös pihlajalla. Tähän kohteeseen soveltuu tele laajakulmaa paremmin, pääkohteen saa sillä poimittua taustasta.

Päivän päätteeksi löytyy vielä Suomessa viivyttelevä amiraali. Kesämökin pihamaan kukilta ravintoa hakeva siivekäs on aluksi vilkas ja varovainen. Vartin tutustumisen jälkeen pääsen ottamaan muutaman kuvan kohtalaisen mukavista kulmista. Kuvauspalkkioksi tarjoan perhoselle tilkan kolajuomaa ja hyvin tuntui maistuvan.

Komea perhonen ei kestä Suomen talvea vaan muuttaa etelään muuttolintujen tavoin. Amiraalien on huomattu lentävän etelään viileiden pohjoistuulien saattelemina. Keväällä Välimerelle talvehtimaan matkanneet perhoset suuntaavat takaisin pohjoiseen lisääntymään. Uutta perhoskesää odotellessa pitää kohteita hakea kotoisesta luonnosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.