Nerokkaita verkonkutojia

Alkusyksy on hyvää aikaa bongailla hämähäkkejä, tai hämikkejä, joiksi niitä myös kutsutaan. Aamukasteessa kimmeltävät saalistusverkot paljastavat saalistajan.

Kaikki hämähäkit eivät kuitenkaan kudo verkkoa, mutta kaikki tekevät seittiä. Seitistä voi rakentaa myös suojan itselleen tai jälkeläisilleen.

Tuulen tarttuessa seittiin hämähäkki nousee lentoon kuin leija: oiva leviämiskeino siivettömälle otukselle. Seitti on niin vahvaa, joustavaa ja sitkeää, että ihminenkin on kateudesta vihreä.

Hämähäkki pystyy myös tuottamaan useita eri seitti- ja verkkotyyppejä. Verkot eivät ole pitkäikäisiä, ja monet hämähäkit kutovatkin uuden verkon päivittäin. Hämikiltä luonnistuu myös kierrättäminen. Se voi syödä vanhan verkkonsa, mistä se saa runsaasti rakennusaineita uuteen.

Kuluneen kesän kosteat olot olivat suotuisat monille eliöryhmille. Etanat ovat ehdottomasti yksi menestyjistä, kuten monet lukijat ovat havainneet.

Varsin lyhyen elämänkaaren omaavat etanat pystyvät nopeasti hyödyntämään sopivia elinoloja, mikä on näkynyt salaattipenkeissä. Vaivalla kasvatetut vihannekset ovat hävinneet hämmästyttävän nopeasti esimerkiksi peltoetanoiden suihin. Myös sienestäjät ovat saaneet harmitella metsäetanoiden riekaleiksi syömiä sieniä ja irrotella tiukasti sienessä jäpittäviä sitkasta limaa erittäviä otuksia.

Monet ovat myös havainneet etanoiden harvemmin nähdyn taidonnäytteen: etanat saattavat kiivetä hyvinkin korkealle puihin ja piharakenteisiin ja pudottautua sieltä maata kohti venyvän limasäikeen varassa. Tässäkään etanat eivät nopeudella hurjastele: laskeutuminen on kuin hidastettua benji-hyppääjän valumista alas ilman singahtelua takaisin ylös.

Kirjoitin jo aiemmin arktisista kahlaajista, jotka pesivät jossain pohjoisessa Siperiassa ja näyttäytyvät harvoin meillä vain pyyhältäen kovaa vauhtia ohitse. Nyt on jonkintasoista käsitystä niiden lentonopeudesta.

Sunnuntaina 21.8. kello 15:27 nähtiin Laukaan Kangaskylässä isosirri-punakuiriparvi. Parven pääluvun, lajikoostumuksen ja muuttosuunnan perusteella ilmeisesti sama parvi havaittiin myös Muuramen Saarenkylässä kello 16:02. Noudattelevat sitten kahlaajien reitit erilaisia kyliä tai muita karttateemoja, oli niiden matka-aika vastatuuleen kylien välillä 35 minuuttia. Etäisyys noin 32 km.

Tästä saadaan laskettua etappinopeudeksi noin 55 km/h. Jos oletetaan, että lähtöpaikka on ollut Vienanmeren lounaisranta, on taivalta tehty tasaisella nopeudella hiukan vajaa 10 tuntia putkeen. Ja nämä eivät välillä pysähtele.

Vielä oli näillä taivalta Hollannin Vattimerelle talvehtimaan noin 1 400 kilometriä, eli noin 25 tuntia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.