Nokikana on tarkka reviiristään – katso kuvat mustavalkeasta pallerosta

Nokikana on helposti tunnistettava, mustavalkea, uiva pallero. Laji kuuluu niin sanottuihin rantakanoihin yhdessä lieju- ja luhtakanan, luhta- ja kääpiöhuitin sekä ruisrääkän kanssa. Useimpien sukulaistensa tavoin se viihtyy kosteikoilla ja rehevillä lahdilla.

Pesänsä nokikana tekee useimmiten kelluvaksi kaatuneen ruovikon tai osmankäämien varsien päälle. Haudonnan alkaessa pesä ja hautova emo näkyvät usein aivan selvästi, mutta jo haudonnan loppu sujuu uuden kasvillisuuden suojissa. Munia voi olla kymmenkunta ja niitä hautovat molemmat emot vuorotellen.

Nokikana pesii usein naurulokkiyhdyskunnassa tai sen välittömässä läheisyydessä. Tällä se hakee ison joukon turvaa petoja vastaan.

Toisaalta nokikanat ovat hyvin tarkkoja reviiristään. Tämä ei rajoitu pelkästään pesään ja sen lähiympäristöön, vaan emot puolustavat poikasiaan kaikkia mahdollisia häiritsijöitä vastaan. Lähestyipä poikanen naapurin sorsapoikuetta tai sorsat nokikanan jälkikasvua, saa nokikanaemon ahdistelijaksi kokema vieras tuta emon suojeluvaiston ärhäkimmän puolen. Hurjistunut rantakana löylyttää helposti itseään selvästi suuremmatkin siivekkäät etäämmälle.

Emot ruokkivat poikasiaan ensimmäiset viikot pienillä kasvin­osilla tai vesieläimillä. Ravinto haetaan pääasiassa sukeltamalla ja se pyydystetään vahvalla nokalla.

Nuoret nokikanat eivät juuri muistuta vanhempiaan. Niillä on räikeän punakeltainen, hapsottavien untuvien peittämä pää. Mutta jo muutamassa viikossa räikeä väritys häviää ja poikaset alkavat muistuttaa vanhempiaan.

Nokikanan kuvaaminen on helpointa huhti–syyskuussa, kun linnut ovat Suomessa pesimässä. Talveksi suurin osa kannasta muuttaa Keski-Eurooppaan tai ainakin sulan veden äärelle. Viime aikoina pieni osa kannasta on pyrkinyt talvehtimaan Ahvenanmaan vesillä.

Nokikana ei ole erityisen arka ja usein rauhallisesti toimiva kuvaaja voi toimia ilman piiloa.

Parhaita kuvauspaikkoja ovat yleensä erilaiset kevyenliikenteenväylät ja ahkeraan käytetyt rantatiet ja -polut. Tällaisilla paikoilla linnut tottuvat ihmisten läheisyyteen ja yhteistyö onnistuu ilman suurempaa totuttelua.

Nokikana on ainoana rantakanana myös riistalintu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Erä ja luonto

Jussi Murtosaari joutui perumaan Ahvenanmaan ja saariston kuvausretket, mutta Keski-Suomen luonto tarjosi mukavia yllätyksiä

Hyönteishotelliin kannattaa asentaa pörriäisten turvaksi metalliverkko, sillä käpytikkakin on kiinnostunut hotellin asukkaista

Järvikala kannattaa kypsentää: 10-metrinen lapamato voi aiheuttaa kiusallisia vatsanväänteitä

Valkoposkihanhi saa taas paljon vahinkoa aikaan viljelijöiden pelloilla – ja lajin kanta näyttää vain kasvavan

Miksi juuri toukokuussa voi törmätä hölmistyneisiin ja uhkarohkeisiin hirvenmullikoihin? Vastaus löytyy hirviperheestä

Lämpimät päivät houkuttelivat päiväperhoset lentoon Keski-Suomessa – myös ensimmäiset kuoriutuvat lajit ovat näyttäytyneet

Pöllöjen ahkerat pesimäpuuhat ennakoivat hyvää poikasvuotta, kunhan pikkujyrsijöitä riittää ravinnoksi koko pesimäkaudelle

Jyväskyläläisen Petteri Ristonmaan, 26, videoihin päätyy vain aitoja jahtitilanteita – oman Youtube-kanavan suosio yllätti

Jussi Murtosaari kuvasi huhtikuussa koronan vuoksi vain Keski-Suomessa – tuloksena maakuntamatkoista on satoja kurkikuvia

Harvinainen sepelrastas vieraili Joutsassa – vaikka tuntureilla pesivä lintulaji on äärimmäisen ihmisarka, se löysi lintulaudan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.