Norja on vaeltajan unelmakohde – päiväpatikoinnitkin onnistuvat vaellustuvalta toiselle

Harri Ahonen, 42, oli parikymmentä vuotta sitten Tromssassa röntgenhoitajaharjoittelussa ja lähti kavereidensa kanssa riekonmetsästysretkelle.

– Eksyin, kastuin ja väsyin, hän muistelee ensikokemustaan patikointiretkestä Norjassa.

Mutta siitäpä vain alkoi hänen vaellusharrastuksensa, josta on tullut hänelle toinen ammatti. Ahonen on kirjoittanut Norjan vaellusreiteistä neljä opaskirjaa, hän järjestää valokuvanäyttelyitä maisemakuvistaan ja kiertää kirjastoissa kertomassa aiheesta. Valokuvanäyttelyt Pohjois-Norjan rannikkomaisemista järjestetään Äänekosken kirjastossa ensi helmikuussa ja Jyväskylän pääkirjastossa maaliskuussa.

Vaeltamiseen hurahtamista hän kuvailee porttiteorian avulla: ensin tehdään harmittomia päiväretkiä, kohta lähdetään viikonlopuksi kansallispuistoon, kunnes ennen pitkää retkeilijä huomaakin olevansa 2–3 viikon pituisella telttavaelluksella.

Ahonen viettää kolmasosan vuodesta Norjan-vaelluksilla. Röntgenhoitajana hän työskentelee Tampereella asuessaan – pitääkseen yllä ammattitaitoaan.

– Vaeltaminen on aika yksinäistä puuhaa, ja se on ristiriidassa sosiaalisen luonteeni kanssa. Senkin takia haluan työskennellä hoitajana.

Hän innostui reittien kirjaamisesta, koska huomasi aiemmin aiheesta kirjoitettujen oppaiden keskittyvän vain yhden valtion alueella sijaitseviin reitteihin. Esimerkiksi Pohjois-Skandinavian vaellusreitit -kirjaan Ahonen on listannut reitit Norjan, Ruotsin ja Suomen alueelta.

– Pohjoiskalotin alueen reitit ovat saaneet alkunsa vuosisatojen aikana paikallisten asukkaiden muokkaamista poluista ja ovat muodostaneet hämähäkinseitin kaltaisia verkostoja maiden rajojen poikki, Ahonen kertoo.

Suomessa patikointiin tottuneelle Norjan luonto tuo uusia elämyksiä, mutta vaatii myös toisenlaista asennoitumista, sanoo Ahonen.

– Tarvitaan jäykät vaelluskengät, teleskooppisauva ja lämmintä, vedenpitävää vaatetta kesälläkin. Hyvät kengät ja sauva ovat tarpeen, sillä yli 1 600 metrissä vaelletaan pääosin louhikkoisilla kivipelloilla.

Suuri osa suosituimmista vaellusalueista on maan etelä- ja keskiosassa, mutta toisin kuin Suomessa ja Ruotsissa samoilla leveysasteilla, sääolot ja maisemat ovat kuin Pohjoiskalotissa.

Norjalainen vaelluskulttuuri on Ahosen mukaan kehittynyttä, jotta mahdollisimman monella on mahdollista vaeltaa. Niinpä retkeily, yöpyminen ja ruokailu on helppoa ja melko edullista.

– Merkittyjä reittejä on valtavasti ja ne kulkevat vaellustupien välillä, joita on 500 eri puolella maata. Se mahdollistaa päiväretkien tekemisen kevyellä repulla.

Vaikka vaeltajia on omasta takaa ja lisää tulee eri puolilta Eurooppaa, retkeilijät eivät törmäile toisiinsa laajojen alueiden ja lukuisten reittien ansiosta. Norjassa on myös Suomen kaltainen jokamiehenoikeus: liikkua ja telttailla saa vapaasti. Merkittävin ero on siinä, että avotulta ei saa tehdä huhtikuusta syyskuuhun puurajan alapuolella.

Seuraavassa Harri Ahonen esittelee viisi vaellusaluetta:

1. Jotunheimenin jättiläinen

Jotunheimenin kansallispuistossa on Skandinavian korkein vuorenhuippu Galdhøpiggen. Alueen keskellä on kaksi järveä, joilla liikennöi laivoja. Tunturiylänkö on osin kivikkoista, ja lumi pysyy vuorilla pitkälle kesään. Keskellä sijaitsevan kansallispuiston alueella on noin 50 merkittyä vaellusreittiä ja paljon nähtävyyksiä. Reitit kulkevat tunturihotellien ja -majojen välillä ja sopivat hyvin päiväretkeläisille. Laajojen jäätikkökenttien ja vuorenhuippujen lisäksi alueella on syvä Utladalen-laakso metsineen ja vesiputouksineen.

2. Seikkailijoiden tunturivaellus Narvikissa

Suurten kontrastien Narvikfjellene ja Ruotsiin jatkuva Kebnekaise muodostavat laajan vaellusalueen Pohjoiskalotissa. Norjan puolella rajaa vaeltajia on vähemmän kuin Jotunheimenissa. Narvikin vuoristoa hallitsevat Ristačohkkan ja Storsteinfjelletin vuorimassiivit ja kolme suurta jäätikköä.

Lunta on paikoin heinäkuun alkupuolelle, ja lumivyöryn äänet kaikuvat kapeissa laaksoissa lämpiminä kesäpäivinä. Patikoija voi täyttää vesipullonsa ja huljutella varpaitaan vuoristopuroissa. Välillä hän kahlaa joen pohjaa pitkin, välillä ylittää joen kiveltä kivellä hyppimällä.

3. Myskihärkiä Dovrefjellissa

Dovrefjell-Sunndalsfjella -kansallispuisto muodostuu jylhistä Snøhettan ja Svånåtindenin vuorista sekä välissä kiemustelevista kapeista laaksoista. Alueen erikoisuus ovat tunturiylängöllä elävät myskihärät. Noin 200 eläimen kanta on perua 1950-luvulta alueelle tuoduista yksilöistä. Rauhallinen eläin voi olla ärsyyntyneenä ja vasikoita puolustaessaan hengenvaarallinen. Myskihärkiin kannattaa pitää parin sadan metrin etäisyys. Kansallispuistossa on myös vahva tunturipeurakanta.

Alueella on suurten korkeuserojen ja kivilouhikkopolkujen lisäksi idyllisiä maalaistaloja, kumpuilevia maisemia ja vesiputouksia. Reitit laaksoista tunturiylängölle ovat paikoin jyrkkäreunaisia.

4. Lovundin saarella pesii 150 000 lunnia

Lovund-tunturin kivikkoinen pohjoisrinne tuo lupsakat, papukaijan ja pingviinin välimuotoa muistuttavat lunnit retkeilijän näkyville. Lunnit pesivät saarella elokuulle asti, jonka jälkeen ne palaavat avomerelle.

Sykettä nostava, puolen kilometrin reitti lunnien tarkkailupaikalle lähtee kappelin lähistöltä. Mukaan kannattaa ottaa kiikarit, teleobjektiivi ja kärsivällisyyttä, sillä linnut lentävät kovaa vauhtia pesäkoloille. Paras aika retkelle on illansuussa, jolloin voi ihailla ilta-auringon värjäämiä lähisaaria. Saarella on myös muun muassa 19 kilometrin merkitty reitti.

5 Lofooteilla vuonoja, jyrkänteitä ja merilintuja

Atlanttiin kaartuvassa Lofoottien saaristossa on useita päiväretkikohteita. Niiden varrella tutustuu kalastajakyliin, kulttuurihistoriallisiin kalastajamajoihin ja viikinkiaikaiseen museoon. Reitit kulkevat rantakallioilla, vuorenrinteillä ja hiekkarannoilla. Patikoija voi lähteä myös merilintusafarille. Luonnon ystäville iloa tuovat vuonojen lisäksi meren vuorovedenvaihtelut, luolat ja lampaat. Sää voi vaihdella useasti saman vuorokauden aikana. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia, ja niitä reunustavat kallioseinämät ja meri. Lofooteilla on erityisesti elokuussa paljon turisteja. Reiteille pääsee myös bussilla, junilla ja lautoilla. Hurtigruten-linjalaivat liikennöivät etelä- ja pohjoisrannikon välillä.

Lofoottien pohjoispuolella Vesterålenissa voi nähdä valaita.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .