Nyt on tosi kyseessä! Luontokuvaaja ikuisti hauskan näyn

Luontokuvaajan päivät ovat aina erilaisia. Koskaan ei retkelle lähtiessä voi tietää tai ainakaan olla varma, mitä päivä tuo tullessaan. Samalla paikalla viikon vieraillut lintu ei enää ilmestykään tai perhosten suosima niitty on muutettu puutavaran lastauspaikaksi.

Toisaalta pettymykset saavat seurakseen uusia löytöjä ja odottamattomia havaintoja. Joskus, tosin valitettavan harvoin, on mukana myös todellista tuuria. Näitä onnekkaita kohtaamisia voi yrittää tilastollisesti lisätä retkeilemällä mahdollisimman paljon.

Itselleni tällainen "lottovoitto" osui kohdalle 20. helmikuuta 2013. Olimme kollegan kanssa muutaman päivän retkellä ulkosaaristossa Utössä. Aamu valkeni yhdeksän jälkeen ja suunnistimme saaren itärannalle paikallisten lintujen toivossa. Aiemmat päivät olivat olleet laihoja kuvasaalista ajatellen. Saaressa talvehti kolme luotokirvistä, joita oli tarkoitus yrittää vielä kuvata.

Kirviset olivat paikalle, mutta osoittautuivat turhan aroiksi. Päätin parantaa mahdollisuuksiani kätkeytymällä naamioverkon suojiin. Parin tunnin rupeaman aikana tuli muutamia kuvia, mutta ei aivan halutulta paikalta tai etäisyydeltä.

Kellon lähestyessä puolta päivää pidettiin kuvaus- ja tuumaustaukoa. Tuulensuojassa kiven kupeessa istuessani huomasin jotain liikettä hyisessä meressä. Kellanruskeaa karvaa ajautui selältä kohti rantaa. Outoa, joten nostin kiikarit povitaskun lämpimästä. Nopea vilkaisu ja sitten toinenkin.

Kettu uimassa! Pari pikakuvaa, uusi tilannearvio ketun rantautumispaikasta ja välittömään juoksuun. Kamera oli kiinni jalustassa, mutta sen sain irti vauhdissa. Samoin juostessa onnistui telejatkeen poisto ja vielä objektiivin uudelleenkiinnityskin.

Ehdin rannalle lähes ajoissa. Kuvia maksiminopeudella, kun kettu päättää rantautua kohtaloaan uhaten. Maalla otus ei enää mahdu kokonaan kuvaan eikä jää millisekunniksikaan poseeraamaan. Viidellä loikalla se katoaa näkyvistä. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan väliä kertyi vain minuutti ja 15 sekuntia.

Onneksi kalusto oli kuvausvalmiina ja kuvaajan rutiini riittävä toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Tätä aina painotetaan ja nyt se konkretisoitui. Myöhemmin päivällä törmään toiseen kollegaan ja kerron tapahtuneesta. Kaveri olisi ollut halukas vaihtamaan koko vuoden kuvasaaliin vastaavaan kuvaustilanteeseen. Ehkä sanonta, ahkeruus kovankin onnen voittaa, ei ole aivan tuulesta temmattu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.